”Entinen” kalamies lämpenee!

  

Välineet hyvässä järjestyksessä

   Meillä oli mukana akku ja sähkömoottori, mutta niiden testaaminen jäi seuraavaan kertaan.

   

Noin kaksikymmentä (Äääk! Siis jo 20-25!) vuotta sitten tuli pyörittyä hyvin usein kalastelemassa kavereiden kanssa. Uistelupaikkoina pääasiassa Saimaan Himalasaaren ympäristöt, pari kertaa Puulalla ja Kyyvedellä. Harrastus vaan jotenkin hiipui kaiken muun melskeen taakse. Kyyvedellä kalastelu on näinä vuosina ollut täysin turhaa hommaa, kun saalista ei ole vaan tullut. Ei oikein millään välineellä. ”Kevyesti Paskalampi!” 

     

No, no! Eipä hätiä mitiä.

     

Timpan vieraillessa kalastelu alkoi jo sujua. Muutama viikko sitten kävimme ihan ”uusilla vesillä”, ja saalista tuli. SiskoLiskon kanssa käytiin lyhyt reissu, ja silloinkin saatiin saalis. Tämä kerta oli jo kolmas peräkkäinen reissu, jolla saimme saalista. Tunti pörrättiin ensin tyhjää, mutta sitten tärppäsi!

         

Todistettavasti ainakin Hauki- ja kuhamiäs!

    

Joke väsytteli hienosti pomppineen taisteluhauen.

    
      

Hetki sen jälkeen hiljaista putputusta…

    

…ja odottelua.

       

 Tarkkaavaisesti, levollisesti ja edelleen kärsivällisesti odottaen eteenpäin.

       

 Juuri ennen auringonlaskua.

   

 Ja sen jälkeen.
Laskeutumisaika 21:40

      

Sitten tästä noin kymmenisen minuuttia eteenpäin ja seuraava noin tunti hyvää syöntiä!

Paljastan pienen, mutta julkisen salaisuuden; että ostakaa Jesse-vaappuja, ja mahdollisimman räikeissä väreissä. Meillä tosin kaikkiin iski ihan tasapuolisesti. Keltainen, violetti, valkoinen,…

  Kokona 8cm, tai ehkä vielä maistuvammin 11cm. Toimii!

       

Tämä oli se meidän viimeinen hirviökuha!
No joo, yli kiloinen kuitenkin.

     

Mustikkaselkä