Tavarat oli kannettu autosta, ja fishing campin aloitus tuli kruunata kunnon ruualla.
Kuvassa sivuosien esittäjät.
Leiriateria alkaa lisukkeiden osalta valmistua.
Resepti on helppo. Muurikka tulille. Noin puolikiloa voita, kaksi isoa paprikaa, viisi sopivaa sipulia, pari valkosipulia ja runsaasti noita yo. sivuosien esittäjiä. Pääruuaksi Timppa oli poikennut Makulihan tiskin kautta ja tuonut possun sisäfilettä ”satoja grammoja”.
Tuo satsi oli juuri sopiva kahdelle ukolle.
Kaikki upposi. Eikä muuten ollut enää yhtään nälkä.
Perjantain kalastus alkoi hienosti, kun jo vain parin sadan metrin vedon
jälkeen nappasi yksi Kyyveden kuuluisista taisteluhauista vaappuun.
Otimme reilukiloisen hauen kyytiin. Sitten uiteltiin vieheitä ihan
huvikseen pitkään. Eli ei tärppejä. Kaikukin näytti täysin tyhjää
järveä. Kaarroimme lopulta samoille vesille, pikkusaaren mökin ja
rauhoitussaaren välivesille, mistä Joken kanssa saimme aiemmin sen isomman
kuhan. Taas, siis kuten viimeeksikin, niin auringonlaskun jälkeen alkoi tulla
useita kuhatärppejä mutta, ne isot mittakalat pysyivät tällä kertaa piilossa. Uistelimme perjantaina 3,5h ja 11,1km.
Lauantaina kello pirahti iloisesti jo 05:20. Huikean neljän tunnin yöunien jälkeen täytyi ravistella päätä toisenkin kerran. Aamupala jäi pariksi juusto- ja kinkkusiivuksi, ja jo hiukan puoli kuuden jälkeen olimme vesillä. Aurinko alkoi nousta, ja varjopaikoissa veden päällä leijaili aavemaisesti hentoa utua. Hienoa ja rauhallista. Kalansyönti oli aamulla kohdillaan. Aamulla ensimmäinen kuha nappasi heti lähdön jälkeen. Ehkä 50m laiturista. Hyvä alku tänäänkin! Nyt niillä eilisen iltapaikoilla ei ollut mitään, ja kalat olivatkin kasautuneet mm. pikkusaarten (lokit yms.) eteen. Syönti oli hyvää. Haukien koko oli hiukan 1,5 kg;n molemmilla puolilla. Kuvassa lauantaiaamun saalis.
Uistelimme 2,5h ja 8km.
Kävimme välillä syömässä, aamupalalla, ja palasimme takaisin. Nyt lähdimme suuremmille vesille mökkisaaremme itäpuolelle. Tuuli alkoi tehdä uistelusta jo pikkuisen laineikkaampaa. Soutuveneen omituisuudet ööh! siis, ominaisuudet olivat koetuksella. Nitinää ja natinaa. Kaloja näkyi kaikuluotaimen avulla runsaasti. Harmitukseksi ne leijuivat siellä neljän ja viiden metrin syvyydessä. Meillä ei ollut mukana syvääjiä tai takilaa, niin sinne jäivät. Hyvin pääsimme saaren eteläpäähän ja pienemmille vesille. Yksi hauki otettiin vielä kyytiin. Miinuspuolella oli kolme karutettua haukea. Sahläsin itse uudella Daivan haavilla niin, että kaksi kertaa vieheen koukut jäivät haavin yläreunaan kiinni ja kala pääsi ravistelemaan itsensä irti. Yhden kerran hauki hyppäsi haavista takaisin järveen. !”#¤!#” HAAVI! Lähellä oli etten lopulta lahjoittanut haavi itse Ahdille. Uistelimme 2,75h ja 8,8km.
Herkullista!
Mökkiloki päivittyy 