Sattuu, ja joskus tapahtuu.

   

Matkalla pohojanmaalle jossain Lievestuoreen kohdalla alkoi auton etupäästä kuulua sellaisia ääniä, jotka eivät sinne kuulu. Ääni oikein korostui, kun kääntyi vasemmalle. Suoraan ajettaessa ei ääni oikein edes erottunut. 9-tiellä kuuntelu ja huoli meinasi masentaa kuskin ihan kokonaan. Aloimme etsiä kännykän sovelluksen avulla lähintä VW-huoltoa. Sellainen löytyi nopeasti, eikä ollut edes pitkä matka. Vaajakosken liikenneympyrässä meinasin jo luovuttaa ja pysäyttää koko Das Auton. Hirvitti.

   

Huoltoon saavuttiin noin klo 14 ja melko pian kokonaisvaltaisen selittelyn jälkeen auto otettiin ”sisään”. Menimme kuluttamaan aikaamme kahvikupposen kanssa. Hyvää kahvia! Tässä kohtaa katsoin huoltoneuvojien tiskiä kohti, ja tuli mieleeni, että miksi Volkswagenin huoltotiskejä oli kolme ja Seatin tiskejä vain yksi?? Johtopäätöksiä voi tehdä monenlaisia.

    

Odottavan aika on pitkä. Noin vartin jälkeen huoltomies selitti huoltoneuvojalle äänellistä pantomiimiä ja antoi tälle jonkun pienen mustan osan. Arvelin, että nyt puhuttiin meidän Golfista. En tiedä mitä olisin ajatellut. Aikaa kului. Ehdin tutustumaan Keskisuomalaisen sunnuntain ja keskiviikon painoksiin. Ei ollut ihmeitä. Pitäisköhän vaihtaa Audiin!?

   

Sitten, vajaan tunnin kuluttua, huoltoneuvoja käveli kohti kahvipöytäämme kädessään jotain pientä. Perkule! Siinähän on pieni kivi. SIIS PIENI KIVI! Huoltoneuvoja kertoi koko testaus, irrotus, AHAA!,  puhdistus, testaus, puhdistus -operaatiosta. Minä ja Ässä nyökyteltiin hiljaa. Alkoi jo himppasen hymyilyttämään. Sain laskun ja pyysin saada myös tuon arvokkaan kiven. Sille löytyy vielä joku arvoisensa paikka. Kiitimme huollosta, ja että pääsimme heti ns. työn alle ja takaisin matkaan.

    

Myyn muuten kiven a’le -hintaan sitä himoitsevalle 50€!

   

*****************************************************

  

Tie pesäpallopitäjään oli harmaa, märkä ja sumuinen. Nuokaan ei juurikaan haittaa yhtään, mutta pitkät tyhjät suorat, 80km/h on syvältä.