Löysin ja kärsin sen jo. Ole hyvä!

 

  

Ilman mitään juhlimiseen liittyvää syytä. 

   

Ässä sanoi, että oireita oli varmaan jo edellisenä iltana, kun menin nukkumaan epätavallisen aikaisin, jo kympin jälkeen. Jytinä ja tuike alkoi jo aamulla, joskus viideltä. Aamu kahdeksalta popsin särkylääkkeitä (ei lopulta mitään tehoa!), vilutti, välillä aamupäivällä juttelin Jehovan todistajan kanssa, loikoilin taas sohvalla peiton alla, popsin taas särkylääkkeitä, huilailin puolilta päivin tunnin lämpiävässä saunassa ja saunoin, katsoin snookkeria. Vihlominen, tuike ja etova olo alkoi helpottaa iltapäivän epävirallisen kahvitunnin jälkeen. Palasin ”henkiin”, kun Ässä tuli töistä. Neljältä käytiin jo mökillä, ja olo oli normaali.

    

Oli sikäli ihmeellinen, että flunssaa, eikä mitään mahajutuja ollut. 

Tekeeköhän migreenini paluuta vuosien vuosien jälkeen?