Mennessä, perillä ja tullessa.

  

 Mikkelissä keli oli lähtiesä vielä aurinkoinen, mutta toista oli luvassa.

 

 Saareen kääntyvän tien risteyksen oikealla puolella olevalla pellolla oli yksinäinen kurki.

  Perillä, syöttöpaikallamme, oli kymmeniä peippoja ja enää hyvin niukasti siemeniä.

 

 Aikomamme testiretki vesillä ei oikein saanut huutamaan hurraata. Lämpötila oli kesäinen +2*C. Räntää ja rakeita satoi vuorotellen, ja tuulikin oli ikävän hyytävä ja puuskainen. Hylkäsimme idean, koska nautinto testisuorituksesta jäisi enemmänkin kylmävärinäksi.

Siispä:

    

…tulet nuotioon ja makkaranpaistoon!

  

Siinä se aika sitten suorastaan vilahti. Makkarat maistuivat ulkona taas erityisen hyvältä ja jälkiruuaksi pari kuppia kahvia. Nam,

   

Teimme ennen lähtöä vielä hiukan mittauksia, metsänhoitotöitä ja haravahommia.

  

Sitten paluumatkalla näimme kaksi valkohäntäpeuraa tienpenkalla. Siitä ne auton huomattuaan hyppäsivät tielle, ja siitä täyspyörähdys ja loikkasivat takaisin risukkoon. Ei siten, että olisi mitään onnettomuudenuhkaa ollut edes lähelläkään.