Oberstdorfista lähdimme aamulla kohti ”tienpäätä”, Itävallan Baad’ia. 

   

 

 

 Ensi kävimme vielä vilkaisemassa Oberin lentomäkeä aurinkoisessa säässä.

  

  

   Umpikuja

 

  

  

Puolipilvinen sää seurasi meitä. Vuorelle nousevan tien varret olivat Itävallan puolella täynnä vierivieressä olevia taloja ja huomioimme myös parveilevat ihmiset bussipysäkeillä. Joko arvaatte? Ei, ei! Eivät olleet japalandiasta! Pysäkit olivat TÄYNNÄ harmaahapsisia vaellushoususia (kaikilla vielä sellaiset, että niistä sai myös shortsit) ruutupaitaisia reppuselkäisiä kävelykeppisiä/-sauvasia herrasmiehiä rouvineen. Matkalla ties minne. Jotkut sellaisessa kunnossa, että seuraava pysäkki olisi jo saavutus. No joo, hieman liiottelen. Siellä on paljon nähtävää ja polkuja ihan jokaiseen makuun.

     

Suunnaksi Sonthofen, Bad Hindelag, tässä välissä kävimme nauttimassa herkulliset sämpylät ja jotkut hienosto kahvit, lähdimme jatkamaan …saimme kaamean ukkossadekuuron niskaamme… joka loppui sitten FernPassin jälkeen jossain Zugspitzen maisemissa. Oli jännä ajaa ”koskea” ylöspäin. Sieltä kiemurreltiin vielä Imstin kautta Obergurgliin. Täällä sitä nautitaan 2000m:n korkeudessa aurinkoisesta kelistä. Perhehotellin huoneistossa. Lumet on tuossa aivan vieressä ja hissejä kulkee kohti huippuja.

   

Huomenna aamulla on toivottavasti selkeä keli. Vuorossa on kaksi Euroopan hienoimpien vuoristoteiden joukkoon arvostettua ylitystä. Timmelsjoch ja Passo del Stelvio. Ennen kahdeksaa tulisi olla jo Italiassa matkalla kohti Sveitsiä. Torstaina yövytään St Anton am Albergissä.