Kotka – Pyhtää – Suomenlahti

 Saavuimme hotellilta satmaan jo noin tuntia ennen vuorolaivan lähtöä.

Porukkaa alkoi valumaan hiljalleen paikalle enemmän ja enemmän, ja jo puolituntia ennen lähtöä oli laivan viereen kokoontunut pienimuotoinen japalandiamainen kyhäelmä. Suurinpiirtein tasan puoli kymmenen laivan sisäänmeno avattiin, ja hetkessä yläpenkit olivat täynnä. Myöhempään tulleet joutuivat suosiolla taipumaan laivan sisätiloihin. Aika lailla täyteen (150hlö) laiva tuli.

  

 Reilun tunnin ja 17km:n merimatkan jälkeen matkaajat hävisivät nopeasti ympäri saarta.

    

 Päästä päähän kolme kilometriä.

 Tyydyimme itse kävelemään pohjoiseen noin puoleen väliin asti saarta.

     

 Kaunissaaren satama.

 

 Kävimme luontotalossa ja tietenkin pikkuruisessa kaupassa!

    

 Saaristolaismuseo löytyi satamalahden toiselta reunalta.

      

   Vanha… Ei enää vesille!

 

Koivussa on voimaa!
Kävelymatkamme kääntöpiste; haljennut kivi.

  

 Tulimme aallonmurtajalle syömään eväät ja ihmettelemään merimeininkiä.

    

 Harmaalokki

     

  Vire lipuu Kaunissaareen, ja paluukyyti odottaa.

 

Paluumatkan lähtökuva Kaunissaaresta.

Siis laivalle ajoissa. Itse Kaunissaari ratsastaa jollakin saaristolaisromantiikallaan, minkä koukun olin itsekin niellyt. Todellisuudessa saaren eteläpäätyyn keskittynyt tiivis asutus oli se, minkä luulen maineen saarelle rakentaneen. Ei mitään muita ihmeitä. Saaristo tietenkin on kaunista katsella, varsinkin tällaisena hellepäivänä.

  

Iltapäivän päätteeksi ajoimme joutuisasti Tampereelle.

Huomenna kohotetaan vähän tasoa!