Pronssikautinen hautaröykkiö

     

     

Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue hyväksyttiin
4.12.1999 Suomen ensimmäisenä arkeologisena kohteena
maailmanperintöluetteloon.

   

Sammallahdenmäen pronssikautiset hautaröykkiöt sijaitsevat
Satakunnassa Rauman Lapin kylässä Kivikylässä. Matalan Saarnijärven
rantakallioilla on lähes neljäkymmentä kivistä koottua röykkiötä. Ne
kertovat pronssikaudella (1500–500 eKr.) läntiseen Suomeen levinneestä
skandinaavisesta pronssikulttuurista, jonka vaikutuksesta rannikolle
omaksuttiin uusi hautaustapa: vainajat haudattiin kivistä tehtyihin
röykkiöihin, jotka usein rakennettiin korkeille kallioille meren
äärelle. Nykyisin umpeen ruohottunut Saarnijärvi oli vielä
pronssikaudella merenlahti, kun veden pinta lainehti lähes 30 m nykyistä
korkeammalla.

   

Sammallahdenmäki nimitettiin joulukuussa 1999 Suomen ensimmäisenä
esihistoriallisena muinaisjäännöksenä UNESCO:n
maailmanperintöluetteloon. Röykkiöalue on valittu luetteloon Suomen ja
koko Skandinavian edustavimpana läntisen pronssikulttuurin kohteena.
Komeat pronssikautiset muinaisjäännökset sekä niitä ympäröivä hyvin
säilynyt jäkäläpeitteinen kalliomaisema muodostavat arvokkaan
kokonaisuuden.

     

Sammallahdenmäen röykkiöt ovat olleet paikallisen väestön tiedossa
pitkään. Kirjallisuudessa röykkiöt mainitaan jo vuonna 1878. Ensimmäiset
tutkimukset paikalla tehtiin vuonna 1891. Silloin kaivettiin neljä
röykkiötä, mm. muodoltaan koko Skandinaviassa poikkeuksellinen
Kirkonlaattiaksi nimetty nelikulmainen kiveys sekä vallimainen ”Huilun
pitkä raunio”. Kumpikin on tulkittu hautaröykkiöksi rakenteidensa
perusteella. Esinelöytöjä ei vuoden 1891 kaivauksissa tehty.
Sammallahdenmäen röykkiöiden tutkimuksia jatkettiin kesällä 2002,
jolloin kaivettiin kahdeksan röykkiötä. Näistä kuudesta löytyi palanutta
ihmisen luuta, joten röykkiöihin on tehty polttohautauksia. Yhden
röykkiön sisällä oli kaksi kivipaasista tehtyä arkkua, joista toisesta
löytyi palaneiden luiden lisäksi pronssisen sarjarannerenkaan katkelma.

     

Radiohiiliajoitusten mukaan kallion korkeimmalla kohdalla olevat
hautaröykkiöt ajoittuvat ajanjaksolle 1300–1000 eKr. Edellisiä selvästi
alempana sijaitseva paasiarkkuröykkiö on tutkituista röykkiöistä nuorin
ja ajoittuu vuosiin 170 eKr.–82 jKr. Tämä sopii hyvin haudasta löydetyn
rannerenkaan katkelman ajoitukseen.

      

      

Kesinä 2003—2004 tutkittiin Sammallahdenmäen röykkiöalueen
eteläpuolella sijaitsevaa asuinpaikkaa, joka on samanaikainen nuorimpien
hautojen kanssa. Tutkimuksissa asuinpaikalta löydettiin
saviastianpaloja, palaneita eläinten luita, vähän pronssia ja joitakin
hiottujen kiviesineiden katkelmia. Tulisijanjäännöksistä löydettiin
muutamia palaneita ohran- ja vehnänjyviä. Lisäksi asuinpaikalta
tavattiin useita pystypaalunjälkiä, jotka liittynevät paikalla olleeseen
taloon.

Pronssikaudella Suomen ilmasto oli nykyistä lämpimämpi.
Keskilämpötila oli muutaman asteen korkeampi; tammi, jalava ja lehmus
kasvoivat Satakunnassa. Maan kohoaminen oli vielä ripeää ja maisema
muuttui nopeasti. Merenpinta oli Rauman seudulla pronssikauden alussa
lähes 30 m nykyistä korkeammalla, mutta kauden päättyessä enää vajaat 20
m korkeammalla. Toimeentulon takasivat karjanhoidon ohessa kalastus,
linnustus ja metsästys. Maatakin jo viljeltiin vähäisessä määrin,
lähinnä kaskeamalla.

       

      

Sammallahdenmäen tunnetuinta hautaröykkiötä kutsutaan Kirkonlaattiaksi.
Sen syntyä selitetään Lapista vuonna 1878 muistiin merkityssä
kansantarinassa: ”Kristityt ja hiidet rupesivat kilvan kirkkoa
rakentamaan. Sovittiin, että ne, jotka ensin saavat kirkkonsa valmiiksi
soittavat kelloilla, ja niin ruvettiin työhön. Mutta kristityt
nostivatkin kaksi pylvästä pystyyn, asettivat kellon niiden väliin ja
rupesivat soittamaan. Kun hiidet soiton kuulivat, vihastuivat he ja
heittivät työnsä kesken.” Hiidet siis ehtivät rakentaa valmiiksi vasta
kirkkonsa lattian, joka edelleen on jäljellä kalliolla.

       

Ei ihan 3000 vuotta vanha?

 

Upea vierailupaikka!

   

Kuvatekstit kopioitu Raumasivut.fi