Kaikki kunnossa? – No, eipä ole!

         

      

No, eipä sitten ollutkaan. Sunnuntaina illalla pupellettiin TV:tä katsellessa jotain terveellistä. Olisikohan ollut joku sipsipussin jämä tms., niin kesken herkuttelujen tunsin suussa, että ihan kuin jotain olisi jäänyt ns. hampaanväliin. Eipä siinä sitten sen kummempia.

   

Maanantai meni ihan ok. Koitin kuitenkin vielä ”tikutella” ja kokeilin hammaslankaakin, että saisin itsepäisen ylimääräisen palan pois. Eihän se tietenkään mihinkään lähtenyt, kun ei siellä mitään ollutkaan. Tiistaina, iltamyöhään, alkoi sitten tuntua jo enemmän siltä, että pitää ottaa ihan lääkkeitä että olo olisi edes siedettävä. 

  

Eipä oikein auttanut, joten soitin heti aamulla päivystykseen. Kotilääkinnällä sain tuntemukset pysymään suhteellisen mukavasti kurissa. Puolenpäivän aikoihin istuin jo ”jakkaralla” tutkittavana. Koputeltiin ja otettiin röntgen-kuvat kohteesta. Kohde oli sama hammas, joka oli jo ollut remontissa kolme vuotta aiemminkin! Kuvia huokauksella tutkittuaan, lääkäri pyysi suukirurgilta konsultointiapua. ”Ai ai”, olivat kirurgin ensimmäiset sanat. ”Hienoa!”, ajattelin jo, vaikka en tiennyt mistä edes oli kysymys. Kyseessä siis hammas, eikä mikään ylimääräinen pala hampaiden välissä.

  

Tuomio pitkällisten keskusteluiden jälkeen oli 50/50 onnistuva uusi juurihoito, tai hampaan poisto. Urakkaa vaikeutti tämä ikuiseksi tehty Cerec. Luutuminen oli vauhdissa ja hoidettava juurikanava todella ohut. Päätimme katsoa antibioottikuurin jälkeen mahdollista hampaan poistamista. Lääkäri hioi hieman korkoja, ettei hammas turhaan enää purressa ärsyyntyisi. Varasimme ajan syyskuulle.

    
Vaan eipä mennyt kuin Strömsössä. Illalla särky vaan kasvoi, eikä tuplaibupofeiinit tehonneet kuin vaivaisen 1,5-2h ajan yhdellä annoksella. Mukana käytin apteekkarin suosittamana vielä Panadol Fortea. Yön pyörin, kävelin ja hikoilin. Puristin täkkiä ja tunnelmoin. Kaikki annosrajat olivat jo ylittyneet, joten päätin soittaa uudelleen päivystykseen, jotta saisin tehokkaampia lääkkeitä.
      
Sinnittelin torstaina aamukahdeksaan asti ja soitin saadakseni apua. HML-keskuksesta luvattiin soittaa takaisin. Odottavan aika särkyisänä on valtavan pitkä. Kahden tunnin päästä (klo 10:00) soitin uudelleen, että haluaisin OIKEASTI jotain helpotusta tuskaan. Ja ÄKKIÄ!! Minulle luvattiin tietoa hetken päästä. Sitä sitten tulikin aika nopsaan, soitto tuli, ja minulta kysyttiin, että sopiiko.. Sopii! Tulen paikalle klo 11:50 ottamaan puudutukset, ja sen jälkeen luopumaan vihoittelevasta hampaastani.
    
Paikalla hieman hermostutti. Yksi vakiovarusteistani poistetaan.

Vääntöä, alkutoimien jälkeen, kesti vielä reilun tunnin ajan. Suussa maistui alkuun poratessa välillä palaneen käry ja veri, ennen kuin hammas lopulta pitkän ja kovan vääntämisen jälkeen luovutti. Olin aika poikki, mutta kyllä lääkärikin joutui tekemään kovan työn! Ikuiseksi mainittu kallis Cerec oli palasina pöydällä, enkä näin olle saanutkaan siitä amulettia.

 

  

Nuoret, hoitakaa hampaitanne!