Suurpetokeskuksen kautta

   

Paikan ohi on ajettu jo liian monta kertaa, mutta tänään tähdättiin paikalle heti avautumiseen, eli kymmeneksi. Samaan hetkeen oli tähdännyt muutama muukin autokunta, ja loput ”mattimyöhäset” säntäsivät perässä.

       

 Huo – men – ta.

    

Karhujengi ei vielä ollut kovinkaan hereillä, mutta pienten makupalojen ja huokutushöpinöiden jälkeen alkoi tapahtua.

   

 Opas yllytti, ja Vyöti-karhu esitteli taitojaan.

    

Kamerat kuvaus!

         

 A-n-n-a  m-u-l-l-e  m-a-k-u-p-a-l-a!

      

     

”Mitäs töölläät?”

  

  Paikan ehdoton Kuningas!

    

 Juuso, 495kg
Pakettiautonkokoinen ilmestys!
    
Hattu päästä!!!
    

Ilveshäkin kohdalla oli vahvat kevättuoksut.

     

****************************

 

 

 Suunta pikkuteiden kautta Manamasaloon

   

 Hiekkarantaa riitti, mutta tuulensuojaa ei.

  

Ajoimme ”saaren” toiselle puolelle, leirintäalueen rantaan grillailemaan ja nautiskelemaan syysreissun viimeiset retkisafkat.

    

 Lossin ensimerkit eivät paljoa luvanneet.

    

Hienosti kyyti kuitenkin toimi, ihan rantaan asti.

 

Tästä kurvailimme erinäisten hiekka- ja vähemmän ajettujen korpiteiden kautta takaisin kotipihaan. Reissu kesti tasan… viikon ja 1,5 tuntia. 4092,2km. Kaikki nähtiin, mitä aluksi suunniteltiin ja suurimmaksi osaksi aivan uskomattoman hienoissa keliolosuhteissa!
  
Upea reissu!!