Puumala ja Sahanlahti

On Tekijä jataala
Höyrylaivat Puumalan satamassa
 
  
  
       
Puumalassa oli vielä joitakin Mobilistien Saimaan Ympäriajoon osallistuneita autoja. Näitä upeita autoja tuli tasaisesti vastaan koko Mikkeli – Puumala matkan ajan.
 
 
Sahanlahti, Puumala
    
   
   

Normal
0

21

false
false
false

FI
X-NONE
X-NONE

/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:”Normaali taulukko”;
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:””;
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin-top:0cm;
mso-para-margin-right:0cm;
mso-para-margin-bottom:10.0pt;
mso-para-margin-left:0cm;
line-height:115%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:”Calibri”,”sans-serif”;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-language:EN-US;}

Sahanlahti on vanha sahayhdyskunta, joka syntyi 1740-luvulla
perustetun, nykyisin jo hävinneen, vesisahan ympärille. Saha tunnettiin
Puumalan eli Miettulan sahana ja maakunnassa siitä käytettiin nimitystä
Puumalan ruukki. Kyseessä on yksi Saimaan alueen vanhimmista sahalaitoksista.
Alueen viimeinen saha purettiin vuonna 1936, joten
sahatoimintaa Sahanlahden maisemissa harjoitettiin lähes 200 vuotta.
Kulttuurihistoriallisesti arvokas miljöö henkii menneiden aikojen tunnelmaa
vielä nykypäivänäkin.
  
Vanha vesisaha sijaitsi aluetta halkovassa koskessa, joka
yhdistää Niskalammen ja sen yläpuolisen vesireitin Saimaaseen. Sahan
olemassaolosta muistuttaa raunioiden ohella koskessa oleva vanha uittoränni.
  
Sahan ensimmäinen omistaja oli lääninsihteeri Johan Wilhelm
Weinander. Vuosisatojen aikana sahan omistajat vaihtuivat lukuisia kertoja ja
sen viimeinen omistaja oli Enso Gutzeit Oy, jolle saha siirtyi vuonna 1910. (Sahanlahti)
  
 
   
    
     
Ravintolan ovet ovat kutsuvasti auki, mutta lauantaina palvelumme jäi pöytäänohjaamisen tasolle. Puolityhjällä terassilla oli laputtomia ”varattuja” pöytiä, ja saimmekin valita pöydän hiukan alempaa ja sivummalta. Odottelimme tätä miespuolista tarjoilijaa paikalle, että saisimme tilata, mutta ei vaan kuulunut. Henkilökunta rassaili mieluummin pöytää ja aurinkovarjoa, joten totesimme, että halvaksi tuli. Etelähämäläiset vieraamme ihmettelivät meidän lisäksi paikan toimintaa.

Mitenköhän nämä nykyajan yrittäjät oikein valitsevat asiakkaansa? 

Pitäisi muistaa, että hyvät kokemukset leviävät yhtä hyvin, kuin nämä huonotkin.

Jätä kommentti