Pietari Brahen
rakennuttama linna
ja linnoitus

    

    

Kreivi Pietari Brahen läänityksensä hallituspaikaksi rakennuttama linna ja linnoitus, jonka rakennustyöt alkoivat vuonna 1646. Linna oli puusta, kivestä ja tiilestä tehty kaksikerroksinen rakennus, joka oli katettu punavärillä ja tervalla sivellyillä laudoilla. Sen ympärillä kulki harmaakivestä osaksi muurattu, osaksi ladottu muuri. Isovihan aikana 1700–1721 Brahenlinna autioitui ja rakennukset rappeutuivat, ja siitä vietiin ajan mittaan rakennustarpeita muihin tarkoituksiin. Lopullisesti vanha Brahenlinna purettiin 1802, jäljelle jäi kivijalka ja ympärysmuuria. Vielä 1800-luvulla rauniot katettiin tuohilla sekä turpeella ja niitä kunnostettiin useaan otteeseen.

 

 

Linnan rakennustyöt edistyivät hitaasti. Kymmenessä vuodessa saatiin paikoilleen seinät, ikkunat ja savupiippu, mutta katto puuttui. Vuonna 1664 linnan kivistä ladotun ympärysmuurin raportoitiin murenevan, ja korjaustöihin saatiin kymmenen sotilasta. Saman vuosikymmenen lopulla linnakartanon rakennustyöt lopetettiin. 1,5–2 metrin paksuista ympärysmuuria oli tiivistetty tuohella ja turpeella, osa siitä oli tehty ilmeisesti hirrestä. Linnapiha oli pohjois-eteläsuunnassa 54 metriä pitkä, leveimmillään se oli pohjoisosassa 21 metriä ja kapeimmillaan eteläosassa yhdeksän metriä. Korkeimmillaan nelimetrisen muurin läpi johti kolme porttia, itäisen osan pääportissa lienee ollut kuusi metriä pitkä holvi, pohjoisosassa oli kaksi pientä kulmaporttia. Muurin eteläpäässä oli idänsuuntainen ulkonema, josta saattoi hallita pääportin aluetta.

      

Linnapihan keskellä oli varsinainen linnakartano eli kymmenen metriä
leveä ja 20 metriä pitkä kaksikerroksinen asuinrakennus, jossa oli 16–20
huonetta. Rakennuksen alaosa oli tehty kivestä ja yläosa hirrestä.
Linnakartano oli alkujaan voudin ja puutarhurin asuntona, minkä lisäksi siellä majaili pari Olavinlinnasta komennettua vartiosotilasta. Linnan alueella oli pieni asevarasto, jossa esimerkiksi vuonna 1670 oli kaksi rautakanuunaa, neljä hakapyssyä ja 22 muskettia. Aseita käytettiin lähiseudun talonpoikia harjoitettaessa, eli niillä ei ollut varsinaista puolustuksellista merkitystä.

       

     

 Nykyisin jäljellä on
osia ympärysmuurista ja rakennuksen pohjasta. Muuri on 60 m pitkä,
korkeimmillaan 3,5 m ja paksuimmillaan 1,5 m. 

      

     
1680-luvulla Brahelinnan läänitys siirtyi valtiolle ja linnakartano määrättiin Savon jalkaväkirykmentin käyttöön, eversti Cronmanin asunnoksi ja siten sotilasvirkataloksi. Rakennus tuhoutui 1700-luvun alkupuolella isonvihan
aikana. Ristiinan sotilasvirkatalon kunnostusta vaadittiin
1730-luvulla, mutta sen sijaan linnakartanosta puolen kilometrin päähän
rakennettiin kokonaan uusi talo vuonna 1739. Sieltä se siirrettiin
vuonna 1770 vielä kolmanteen paikkaan.
     
1740-luvulla esitettiin, että vanha linna kunnostettaisiin vankilaksi,
mutta hanke ei saanut kannatusta. 1700-luvulla raunioista purettiin
kiviä muun muassa everstinvirkataloon Ristiinan kirkolle. Vuonna 1802
kapteeni Hjelmman puratutti linnapihalla olleen rakennuksen jäännökset
virkatalonsa uunien rakennustarpeiksi. Muurien rapistuneeseen kuntoon
kiinnitettiin huomiota 1887, mutta ensimmäisiä korjaustöitä tehtiin
vasta 1902. 1940-luvulla aluetta ruvettiin kunnostamaan säännöllisemmin,
esimerkiksi 1949 korjattiin läntistä muurin osaa. Nykyisin Brahelinnan
paikalla on raunioita ja samanniminen turistikeskus. (Wiki+ESku)

     

   

Raunioilta on on hienot näkymät Pökkäänlahdelle

 

Brahelinnan raunioiden viereisellä näköalakalliolla sijaitsee Dunckerin kivi, ristiinalaisen Suomen sodan sankarin J.Z.Dunckerin (1744-1809) muistokivi.

Joachim Zachris Duncker oli Ruotsin armeijan everstiluutnantti.

  

Duncker oli jo viisivuotiaana kirjattu Savon jääkärirykmentin aliupseeriksi. Hän osallistui aktiivisesti komppania- ja rykmenttikokouksiin ja vuonna 1789 Dunckerista tuli Savon rykmentin vänrikki. Hän taisteli vuonna 1790 Kustaa III:n sodassa Venäjää vastaan Pirttimäen taistelussa 19. toukokuuta. Vuonna 1805 Duncker ylennettiin kapteeniksi. Suomen sodan hän aloitti Sulkavan komppanian päällikkönä.

  

Duncker komensi armeijan jälkijoukkoa Suomen sodan aikana 1808–1809 Johan Adam Cronstedtin armeijan perääntyessä Mikkelistä Leppävirran kautta Iisalmeen ja Ouluun maaliskuussa 1808. Pulkkilan taistelun aikana 2. toukokuuta Duncker osoitti sellaista urheutta, että Johan August Sandels
antoi hänelle kunniatehtäväksi viedä uutisen voitosta Ruotsin
kuninkaalle. Pian tämän jälkeen hänen ylennettiin majuriksi. Kesäkuussa
1808 Dunckerin joukko kaappasi venäläisten suuren huoltokuljetuksen. Koljonvirran taistelussa 27. lokakuuta Dunckerin joukot auttoivat eversti Fahlanderin ja majuri Carl Wilhelm Malmin kanssa Sandelsin alaisuudessa torjumaan ylivoimaisen vihollisen.

  

Sodan jatkuessa 1809 Länsipohjassa Duncker oli ylennetty everstiluutnantiksi. Hörneforsin taistelussa 5. heinäkuuta 1809
Duncker komensi jälkeen jälkijoukkoa, mutta haavoittui vakavasti ja
kuoli seuraavana päivänä venäläisten leirissä. Duncker haudattiin Uumajan kirkon
viereen kaikin asiaan kuuluvin kunnianosoituksin. Hänen viereensä
haudattiin venäläinen kasakkaeversti Aerekov, joka kaatui samassa
taistelussa. (Wiki)

    

J. L. RuneberginVänrikki Stoolin tarinoiden runo ”Heinäkuun viides päivä” kertoo Dunckerista.

 

Museovirasto – Ristiinan vanha kuntakeskus