Joulurauhan julistus Neitvuorella

    

 Tie oli auki punaiselle joululle!
   

 Mennäänpäs tuolle tulipaikalle, että heilahtaa.
Antaakaapas, kun minä näytän.
 

  Lumiset vanhat jäljet, ja noin kilometri pelkkää hivuttavaa nousua.
Ompas se oma kunto todella heikossa hapessa, kun piiputti jo reilussa puolessavälissä niin, että piti oikein miettiä… asioita. #Hymiö

  

 Nuotiopaikalle saavuimme juuri ajoissa ja Henkka hoiteli tulipaikan henkiin.
Lunta oli paikkapaikoin varsin ”runsaasti”, 3-40cm.
     

   Amen.
 

Varsin jouluiset eväät

 

  Tulilla oli mukava istuskella. Kuunnella lähes myrskytuulta ja lähes unohtaa ajankulun.  
 

Kello kävi eteenpäin, ja ”reunalle” olisi ollut vielä noin 4-500m umpihankea, ja sama takaisin.
Päätimme vaihtaa suunnan takaisin alas ja suunnata ajatukset jouluruokavalmisteluille, sekä hautakäynneille. Ässä ja Henkka heittäytyivät jo lähemmäksi joulutunnelmaa ja tekivät pari lumienkeliä Neitvuoren asukkaille.
   
Palattuamme Mikkelin kirkkaiden katulamppujen alle ohjelmassa oli ensimmäisenä Mummin hakeminen kyytiin ja hautakäynnit Harjulla ja Rokkalassa. Niiden jälkeen lähdimme Henkan kanssa tervehtimään pappaa Kyyhkylään. Siellä tilanne ei ole kovinkaan optimaallinen. Valitettavasti.