HIFKn seurassa ja kannustamassa

  

 

 
Kausi oli kyllä kokonaisuudessaan aika ihmeellinen tarina, mutta onneksi siitä tällä kertaa jäi edes pronssit muistoksi.
    
Syksy meni identiteettiä etsiessä, eli se melkoista kuraa. Joukkueella oli taas edellisiin kausiin samainen pikkubussillinen pelaajia jatkuvasti loukkaantuneena. kymmenestä ensimmäisestä pelistä vain kaksi voittoa! Syyskuu oli surkea kuukausi. 

 
Vaatimattomia kausia sattui muitakin, mutta edelleen maalinteko tökki ja yhteen maaliin jouduttiin tekemään uskomaton työmäärä. Tästä huolimatta voittoja alkoi kertymään.

Näitä pelejä ei…

  

 Marraskuussa alkoi olemaan iloa peleissä!
 

Vuoden vaihtumisesta lähtien oli meno jo melkolailla uomissaan!

Viimeset pelit ennen playoffseja olivat aika epätasaisia esityksiä.
Pudotuspelit olivat HIFKn loistavia esityksiä. 

 
Euroopan mestarit, Jyp, kellistettiin erittäin jännien pelien jälkeen, mutta välierissä runkosarjan voittajille Kärpille tipuimme harmittavasti seitemännessä pelissä. Ottelusarja hakee upeudessaan vertaistaan.

Pronssipeli Turussa oli laimea, mutta loistava jatkoaikavoitto ja palkinto joukkueen hienosta venymisestä ja upeasta taistelutahdosta. Harmi, että joukkue taas hajoaa ja hyviä pelaajia poistuu muihin kuvioihin. Hyvää taas on, että parempia tulee tilalle!

   

  

Omat katsomokokemukset jäivät tällä kaudella melko vähiin yhteensattumien ja niiden puuttumisten vuoksi. Osallemme sattui harvinaisen paljon tappiopelejä, joten olisiko se vaikuttanut. No, ei tietenkään!

 

Syyskuussa jatketaan!