Omenapuita riitti!

 

Kastelholman linna

 

   Satelee

”Sundissa sijaitseva keskiaikainen linna Kastelholma on
mielenkiintoinen käyntikohde koko perheelle. Se mainitaan kirjoituksissa
ensimmäisen kerran Bo Johansson Gripin perunkirjoituksessa vuonna 1388.

1300-luvun lopulla Kastelholma oli tyypillinen linna, johon kuului
torni, asuinrakennuksia ja kehämuuri. Monien kunnostus- ja
lisärakennusvaiheiden jälkeen linnan rauniot koostuvat nykyään kahdesta
osasta eli kehämuurin ympäröimästä korkeammasta päärakennuksesta ja
eteisrakennuksesta.
1400-luvulla Ahvenanmaasta tuli oma linnalääni, ja seuraavan
levottoman vuosisadan aikana myös Kastelholma vedettiin Ruotsin ja
Tanskan väliseen sotaan. Tanskalaiset valtasivat linnan useaan
otteeseen, mutta ruotsalaiset ottivat sen lopulta takaisin.” (lähde)

 Kuin tilauksesta, sade loppui, kun pääsimme linna-alueelle.

 

 Korkealla

 

Ei ne ihan kevyimmät ulkoiliasut.

  

  

Kustaa Vaasa vieraili linnassa kuninkaana ensimmäisen kerran 1530. 26
vuotta myöhemmin hän läänitti Ahvenanmaan ja Kastelholman linnan
18-vuotiaalle pojalleen Juhana-herttualle, joka asui linnassa useaan
otteeseen seuraavien vuosien aikana.

  

Myöhemmin herttua syöksi vallasta veljensä kuningas Eerik XIV:n, joka
istui vangittuna linnassa syksyllä 1571. Mukanaan vankeudessa hänellä
oli vaimonsa Kaarina Maununtytär ja heidän lapsensa.

Kustaa Vaasan leski Katariina Stenbock omisti linnan vuoteen 1603.
Kuninkaalliset käskynhaltijat pitivät valtaa linnassa vuoteen 1643,
jolloin Ahvenanmaa liitettiin Suomen Turun ja Porin lääniin.

Kastelholma menetti siten tärkeän asemansa ja sen annettiin
rappeutua. Vuonna 1745 puhkesi raivoisa tulipalo, jossa suurin osa
linnasta tuhoutui. Ruotsi menetti Ahvenanmaan ja Suomen Venäjälle 1809
ja vallan keskus siirtyi Bomarsundiin.

  

Linnan suojelu- ja korjaustyöt aloitettiin1800-luvun lopussa.
Viimeisin kunnostusurakka alkoi 1982 ja päättyi 2001. Linnan
rauniomaista luonnetta on yritetty vaalia säilyttämällä vanhojen
rakennustöiden jäänteet siten, että uudet rakenteet ovat hyvin erillään
alkuperäisestä muurista.