Pasi ja Mirja kutsuivat meidän viettämään iltaa ja ruokailemaan kauniiseen kesäiltaan!

Turun saaristoon

Sa/Vi kutsui fiilistelemään Nauvon rantaelämää, niin eipä siitä voi kieltäytyä! Bonuksena pyörähdimme tutkimassa Korppoon anteja!

Aamulla ”Hyvää huomenta” Triplassa ja siitä spåralla kohti Kauppatoria. Hellepäivän risteily oli kyllä ajoitukseltaan täysi kymppi! Hienot maisemat ja toinen toistaan hienompia ”rantamökkejä”!

Kaikki reissut päättyvät, niin tämäkin! Kiitos kundeille reissusta. Ehkäpä uusimme joskus, jossain!

Ei ole enää pitkä.

Päiväuniin!

Kävelyt jatkuvat!

Tänne on näköjään tulossa muitakin!

Hotelliin, syömään ja pari palauttavaa!

Ei sanoja

Hei, hypätääks!?

Reissun rohkein teko! 😎

Taas voisi mainita, että tiet ja maisemat…

No, ovat mykistävät!

Ensiksi onneksi väärä reittivalinta, mutta sitten löytyikin se oikea!

”Väärältä tieltä” löytyi tälläinen helmi!

Seuraavaksi ollaankin jo huipulla, ikuisen jään äärellä. Kauhistuttava tie, upeat maisemat!!

Meidän huoneistohotelli. Jälleen kerran maistuva aamupala.

Pitkä ajopäivä se vaan jatkuu.

Stelviosta laaksoon ruokakauppaan. Uusia vuorien ylityksiä, mahtavia maisemia ja sitä hemmetin siestaa, jota emme älynneet noteerata ollenkaan. Iltapäivän ruokailu venyi, venyi, venyi, ve…

Välistä jä muutama tärkeä tunnelmakuva.

Timmelin laskun jälkeen kohti Italian laaksomaita ja sitten taas kiipeilemään!

Sen verran piipahdimme myös Sveitsissä, että saimme puhelilaskuihin hieman painoa.

Tänään, reissun yksi pääkohteista!

Vuorilla ekat saavat parhaat maisemat!? Pitkä vuoripäivä edessä. Matkaan!

Täytyy myöntää, että noi syvät ojat tuntuivat kuskista välillä jopa kauhistuttavilta!

Pävän päätteeksi suuntasimme kohti etelää ja Itävaltaan, Hochgurgliin.

Mäkiviikon mäkimonttu ja huippu, lisäksi pyörähdys lentomäellä.

Äsken maisteltiin vuoria ja sen rinteitä, niin nyt sukelletaan ”sisään”!

Matka jatkui kohti länttä ns. pellonreunaa pitkin kurvaillessa. Kohta..

Kalliorotkoreitti on mukavan haasteinen kapea polku. Yhteismatkaa n. 2,5km. Korkeuseroa n. 85m.

Ja sitten hopi-hopi loikalla kohti täpötäyttä parkkipaikkaa ja aiton takaluukkua. Koneet esiin, ja seuraamaan ja kuuntelemaan HIFKn uusien pelaajien julkistamistilaisuutta!

Herkullisen aamupalan jälkeen suuntasimme kohti satukirjojen ja elokuvien maailmaa, Prinsessa Ruususen linnaa!

Ihan ensikisi piti etsiä tie linnan P-paikalle. Muutaman mutkan jälkeen se löytyikin. Vanhasta muistista yritin ohjailla suoraa linnalle, mutta ”virkamiehet” olivat vähän erimieltä. Parkki löydettiin ja sieltä hyppäsimme bussin kyytiin. Reissu ylös linnalle oli jo kokemus, jossa epämiellyttävyysaste oli saatu jo hyvin lähelle! 😅

Valtavan kauhistuttavan upeaa aluetta koimme vielä metsäpolun ja SEn korkean sillan vältyksellä. Mikat taisivat olla rohkeita, mutta me muut kaksi vähemmän rohkeita. Hurjaa!

Rohkeasti kohti uusia kokemuksia!

Okei, nuoriso meni kelkoilla, ja me kokeneemmat nautittiin kahvit ja maisemista!

Meillä oli hiukan huonoa tuuria pilvisyyden kanssa, mutta idea kävi selväksi. Olimme korkealla ja välillä näimme hetken upeaa laaksoa. Kameroihin tarttuivat hämyisämmät maisemat.

Yö nukuttu hyvin ja hotellin hienostunut aamupala nautittu huolella. Liikkeelle!

Suvivirsi kaikui vielä kouluissa, ylioppilaat pistivät hattua päähän, mutta me olimme jo matkalla kohti lentokenttää!