Kesäajan lämpimät hyvästelyt!

 

LPR 370v – Onnea!

   

 

 Tänä kesänä 370-vuotiaan Lappeenrannan historia muuntuu hiekkaveistoksi
Linnoitusniemen Hiekkalinnalla aina tervanpoltosta rakuunoihin ja
Keisarinasemaan. 

  

 Tämä korkea veistos alkaa olla jo lähellä taidetta!

  

Aiheet liittyvät muun muassa tukinuittoon, tervanpolttoon ja
torikauppaan. Veistämme hiekasta myös historiallisia rakennuksia, kuten
vanhan näkötornin, Lauritsalan kirkon, Keisarinaseman, Myrskypatsaan,
vesitornin ja Nuijamaan raja-aseman. Lisäksi viime vuodelta tutun
tv-sarja Sorjosen kuvauksia varten tehty veistos tekee paluun. Hiekkaan
piirtyy myös kaupungin 370-juhlatunnus, Kimmo Frosti kertoo. 

 

 Savottahommia

 

Uittohommia

 

RyanAirin lentohommia

 

Kappelihommia

 

 Enkelihommia

Heippa, nähdään 2020!

 

Presidentti P.E. ja rouva Ellen Svinhufvudin koti

  

 

Edellisen kerran Kotkaniemen kotimuseossa on voinut vierailla kesällä
2014. Silloin museota pidettiin vielä auki talkoovoimin. Kauan odotettu
remontti alkoi elokuussa 2016. 

Päärakennus ja piha ovat nyt valmistuneet ja museo avattiin yleisölle lauantaina 19.5.2018.

 

  

 Hyvää päivää, Herra Presidentti!

 

Kotkaniemi

 Kotkaniemen päärakennus sijaitsee mäntyjä kasvavalla niemellä kirkkaan
Kivijärven äärellä. Se on kunnostettu 1930-luvun henkeen ja vierailu
siellä on kuin visiitti entisajan maalaisvirkamiehen kotiin.
Pihapiirissä riittää katseltavaa Ellenin aikaisessa puutarhassa, niemen
kärjessä ovat Ukko-Pekan oma ampumarata ja vanhat Luumäen
linnoitushistoriaan liittyvät tuliasemat. Kävelyretki Koppolniemen
kärkeen nauttimaan Kivijärven kauniista maisemasta irrottaa hetkeksi
arjesta. Museoon ja alueeseen tutustumisen lisäksi on mahdollisuus
nauttia kahvilan tarjoamista herkuista.

  

Rouva Ellen Svinhufvud rakasti
puutarhassaan värikylläisyyttä. Hän kasvatti kukkapenkeissään
monenvärisiä ruusuja ja elävöitti yrttitarhaansa erivärisillä
kehäkukilla. Daalioissa värit vaihtelivat vaaleanpunaisesta ja
oranssista valkoiseen. 

Varsin arvokkaasti ja perusteellisesti tehty restaurointi,

talossa ja puutarhassa.

Hieno paikka!

Taavetin linnoitus

 

Aivan 6-tien vieressä

 Taavetin linnoitus 1773–1803 on Venäjän keisarikunnan armeijan Luumäelle rakennuttama linnoitus. Sen tarkoituksena oli estää tai hidastaa Ruotsin kuningaskunnan mahdollista hyökkäystä Turun rauhan rajojen takaa hattujen sodan jälkeen. Linnoitus nimettiin Katariina II:n käskystä Davidovskaja Krepostiksi eli Davidovin linnoitukseksi Pyhittäjä David Tessalonikalaisen mukaan.(wiki)

   

Turun rauhassa 1743 Venäjän ja Ruotsin välinen raja
siirtyi Kymijoen läntiseen haaraan ja kulki halki Saimaan. Uuden rajan
turvaksi rakennettiin pieniä linnakkeita sekä Ruotsin että Venäjän
puolelle.

  

Uudenkaupungin rauhan 1721 jälkeen Luumäen Marttilasta oli tullut
merkittävä Ylisen Viipurintien ja Haminaan johtavan maantieliikenteen
risteys. Venäjän keisarinna Katariina Suuri perusti sinne Taavetin
ympyrälinnoitetun, ruutukaavoitetun ihannekaupungin 1773. Lisäksi
Haminan, Lappeenrannan ja Olavinlinnan linnoituksia vahvistettiin.
Taavetin linnoitus nimettiin Katariina II:n määräyksestä Pyhittäjä David
Tessalonikalaisen mukaan Davidoviksi – Taavetiksi.

  

Tähtimäisen linnoituksen sisälle rakennettiin pienen kaupungin
veroinen yhdyskunta kirkkoineen, kasarmeineen ja vartiorakennuksineen.
Ns. Kustaan sodan 1788-1790 seurauksena tehty linnoituksen vahvistaminen
valmistui 1796. Linnoituksen toiminta lakkautettiin kuitenkin jo 1803.
Rakennukset myytiin 1829.

 

Museovirasto on kunnostanut linnoituslaitteita. Ensimmäinen korjausvaihe oli 1985-1990. (RKY)

 

  

  

Linnoituksen lehterit ja esiintymislava katsomoineen tarjoavat mahtavan
paikan tapahtumien ja tilaisuuksien järjestämiseen.  Linnoituksen
muurien sisällä järjestetään muun muassa Vallijamit ja Marttilan kylän
markkinat. Linnoituksen sisällä kiertää myös pururata, joka mahdollistaa
lenkkeilyn upean historiallisen ympäristön keskellä. (Luumäki)

    

Taavetin venäläinen linnoitus on perustettu strategisesti
tärkeään tienristeykseen Salpausselän eteläreunalle. Linnoitus on osa
venäläisten suunnittelemaa Kaakkois-Suomen linnoitusketjua. Taavetti,
Lappeenranta ja Hamina ovat ainoat Suomen kaupungit, joita on rakennettu
eurooppalaisten linnoituskaupunkimallien mukaisesti ja ympäröity
bastioneilla.

Lähes ympyrän muotoisen Taavetin bastionilinnoituksen muurit on
rakennettu lohkokivistä. Sisälinnoitus on ollut ruutukaavoitettu ja
varuskunnan rakennukset ovat olleet sen suojissa.

Linnoituskokonaisuuteen kuuluu kiinteästi ns. Rusasen talo,
poikkeuksellisen korkean aumakaton kattama puinen asuinrakennus, joka on
rakennettu ilmeisesti jo 1720-luvulla postitaloksi. Myöhemmin sitä on
käytetty mm. kievari- ja käräjätalona.

Linnoituksen historiallinen asema taajamakuvassa on häiriintynyt uuden, liian lähelle syntyneen rakentamisen takia. (RKY)

    

Ennenkäymätön

Viereinen musiikkiopisto oli kattorempan korissa.

    

Näyttelyn nimi – Näin olen nähnyt – on hyvin oivaltava. Se kertoo
kauniilla ja intiimillä tavalla oleellisen Sirkka-Liisa Longan esille
asetetuista teoksista. Luonto on ollut hänen innoittajansa ja taiteensa
aihe uran alusta lähtien. Suhde luontoon näyttäytyy Longan taiteessa
kokonaisvaltaisena elämyksenä. Se vain muuttaa muotoaan elämässä
tapahtuneiden muutosten ja matkoilta saatujen vaikutteiden myötä. Luonto
purkautuu paperille tai kankaalle taiteilijan havaintojen ja tunteiden
välisestä vuorovaikutuksesta. Jokainen teos kuvaa sen hetkistä
mielentilaani, sanoo Sirkka-Liisa Lonka

 

Kouvolan taidemuseo Poikilon kesänäyttelyssä on Sirkka-Liisa Longan
teoksia neljältä vuosikymmeneltä 1980-luvun pastelliteoksista alkaen.
Niissä Lonka kuvaa maisemaa, meren aaltoja tai merenalaista elämää.
Teosten muotokieli alkoi pelkistyä 1980-luvun aikana. Taiteilijan kevyet
ja herkät maalaukset liikkuvat luontevasti esittävän ja ei-esittävän
rajoilla. Lonka itse kuvaa pastellejaan tanssiksi, joissa on enemmän
aavistusta kuin tekoa. Pastellimaalauksissa korostuu hetken tunnelma ja
liike, jopa yksittäinen liidun jälki.

  

   

Merenalainen maailma tulee esille myös Sirkka-Liisa Longan 1990-luvun ja
2000-luvun alun paperiteoksissa, meduusa-installaatiossa sekä
erilaisissa simpukoissa. Itse tehty paperi ja paperimassa ovat
muotoutuneet Longan taitavissa käsissä kolmiulotteisiksi teoksiksi. 

    

Tykkäsin

 

 Nämä olivat upeita tauluja.

 
Viidakon rehevä kasvisto ja salaperäiset kissaeläimet hiipivät
Sirkka-Liisa Longan taiteeseen 2000-luvun kuluessa. Perun sademetsän
flora ja fauna ovat taiteilijalle ehtymätön tarinoiden lähde. Lonka
vietti San Juanin kylässä kaksitoista talvea maalaten, katsellen ja
tutkien viidakon luontoa. Osa näyttelyssä olevista teoksista on tehty
Perussa, ja uusimmat työt ammentavat edelleen sen aiheistosta, kuten
Tulvavesi (2018). Sirkka-Liisa Longan kuvakieli vaihtelee yksittäisten
kukkien salaperäisestä hehkusta elinvoimaisena kukkivaan
läpäisemättömään viidakon metsään. (Tekstit Poikilon sivustolta)

 

 Pidin näkemästäni!

  

Myytinmurtajia ja
matkantekijöitä

  

  

Suomen juhlavuoden innoittamana näyttelyssä Myytinmurtajia ja
matkantekijöitä pohditaan perinteisiä ja lujasti suomalaisten ajatuksiin
kiinnittyneitä käsityksiä kansamme alkuperästä, yhtenäisyydestä ja
sivistyksen janosta. Näitä kolmea myyttiä tarkastellaan koko nykyisen
Kouvolan historiaan liittyvien tekstien, kuvien ja esineistön kautta.

    

 

…etsimään Kouvolan laksitsitehdasta. 

Turhaan menimme, kun myymälää ei siellä enää ollutkaan.

 

300000 ylitetty!

 

Bloggerin koko historia näyttää jo hurjempia lukemia;

444 058

sivukatselua.

 

Lämmintä riittää.

 

  

 

Pyörät pyörivät

Ensin alkulämpimiksi kävimme..

…keskiviikkona hakemassa Tädiltä ylimääräisiksi Turussa jäävät vitriinit ”turvaan”. Hänen pitää saada iso omakotitalo tyhjäksi ja nyt kaksi tarvetta kohtasivat. Suuret kiitokset hänelle!
  

Sitten Jyväskylään.

  

Henkan kanssa kurvailimme sunnuntaina muuttoa noin 850km
Mli-Jkl-Hki-Mharju-Jkl-Mli.
 

Eli muutamaan päivään muuttoreissuja yhteensä n. 1500km, ”Helsingistä Utsjoelle”.

*********************************

Meidän suvussa on nyt tapahtunut vuoteen aika paljon muuttoja;

Ensin Isä hoitoon Turkuun.
Heinäkuussa Sisko ukkonsa kanssa kerrostalosta rivariin, Turussa tietenkin.

Ja nyt poika kihlattunsa kanssa, molemmat työn perässä, Jyväskylästä Stadiin.
Onnea heille uuteen ympäristöön!

Meillä Mikkeli pysyy ”minussa”.

Entisiä ja nykyisiä taitureita!

 

Osallistuimme ekaa kertaa Liigan Alumni tapahtumaan. Tämä Lahden tilaisuus oli istumapaikkojen osalta loppuunmyyty.

Jäykkien alkuseremonioiden jälkeen päästiin pelaamaan 2 x 20min. Eka erä laiskavauhtista löysäilyä, mutta toka erä oli jo täynnä taiturimaisia kuvioita, mutta yllättävän vähämaaliseksi peli jäi.

  

Tulevaisuuden Leijonien ykkös- ja kakkoskentälliset.
Maaleilla olivat maailmanmestarit Lankinen ja Vehviläinen.

Oli hienoa nähdä väläyksiä siitä, kun kiekko liikkuu, syötöt napsahtavat tarkasti lapaan ja luistelulinjat ovat mielikuvituksellisa.

 
Kokoonpanot olivat vaikuttavia:
 

#35 Veini Vehviläinen
#74 Juuse Saros

  

#7 Oliwer Kaski
#17 Kari Eloranta
#23 Jyrki Lumme
#27 Teppo Numminen
#28 Henri Jokiharju
#32 Toni Lydman
#36 Marko Tuulola
#36 Joni Tuulola

 

#11 Jarkko Varvio
#13 Marko Palo
#14 Lasse Oksanen
#16 Aleksander Barkov
#17 Ville Nieminen
#20 Antti Miettinen
#24 Roope Hintz
#29 Patrik Laine
#34 Janne Ojanen
#39 Niko Kapanen
#41 Raimo Helminen
#47 Leo Komarov
#90 Marko Jantunen

#30 Kevin Lankinen
#32 Antti Niemi

 

#3 John Klingberg
#4 Miro Heiskanen
#4 Janne Niinimaa
#6 Julius Honka
#6 Sami Helenius
#10 Reijo Ruotsalainen
#23 Esa Lindell 

  

#8 Teemu Selänne (ei pelannut)
#10 Esa Tikkanen
#11 Juha Lind
#13 Veli-Pekka Ketola
#15 Jesperi Kotkaniemi
#24 Kaapo Kakko
#26 Jere Lehtinen
#36 Jussi Jokinen
#38 Lauri Korpikoski
#41 Joel Kiviranta
#51 Valtteri Filppula
#86 Teuvo Teräväinen
#96 Mikko Rantanen

Hämeen 77-vuotias Lasse Oksanen oli ihmeteltävän positiivinen luistelija!
Hattua nostan!

  

   

Lämmintä ja kosteaa

  

Taas täällä, nyt Ässän kanssa.

 

www.vlmyrsky.fi 

  

 

Mig 15UTI (MU-4)

 

 

  Brewster 239

 

   Thulin Typ D

 

 Tähtäimessä!

Iljushin IL-28R

  

Hawker Hurricane

   

Hyppää!!

DC-3C

Alla, Folland Gnat Mk.1

 

Fouga CM 170 Magister

  

  

Focke-Wulf Fw 44 Stieglitz

 

Lämpimämpää

 

Aika viileää

Ford Mustang Owners’ Club of Finland – koontumisajo Mikkelissä

 

-65

  

Kuvat puhuvat puolestaan.
Näiden lisäksi paikalla oli ainakin 150 muuta yhtä upeaa autoa.

  

Parhaat uistelukelit alkavat

Hellepäivä!

Meidän KMarketista saa jäitä kyytiin ja vedet jäihin.
 

 Suomi-filmi

Alkuillasta ahventa jigillä, ja iltaa eteenpäin uistelle kuhaa.
Kuha napsi hienosti kiinni, mutta vain 35-40cm

 Raja on Kyyvedellä nykyään 45cm

Öitä

****************

Aamulla kävimme vielä pikaiset ympyrät sillä lopputuloksella, että jigivapa meni poikki kärjestä ITSEKSEEN, ja yksi tärppi sattui juuri sopivasti ”tiukemman käännöksen aikaan”.

Selvittämiseen tarvitsimme hermoja ja puukkoa.

Kaanaan vesitorni

 56,7m arjen yläpuolelle.

Hissi on jo sellainen kokemus, joka saa mielikuvituksen laukkaamaan.
Nitinä, natina, huojuminen…

Sitten sen viimeinen huolto!

Käykääpä huviksenne lukemassa päivämäärä.

 Näköalat ovat huippuluokkaa

   

  

 Kahviossa on tilaa ja maistuvat pullat.

   

Lounaalle

 

Lähdimme aamupäivällä Nauvosta valloittamaan meidän vielä käymättömiä kuuluisia näkötorneja.

Sky Lounge Torni oli sopivasti lounasaikaan auki, joten kävimme syömässä siellä lehtipihvilounaan. Oikein ystävällinen palvelua ja maistuva alkusalaatti tuotiin hei pöytään.

Näköalat varsin mukavat!

Saaristoon illanviettoon

Kävimme päivällä tervehtimässä Isä-pappaa. Hän oli kovin uupunut helteestä. Ruoka ei maistunut, mutta uni kyllä. Ehkä sekunnin tai kaksi hän saattoi olla sellaisessa tilassa, että ymmärsi huoneessa olevan muita. Hellekelit eivät ole vuodepotilaille herkkua.

 Illalla teimme Kotilieden ohjeiden mukaan maljat mustikalle.

 Ville aloitti bravuuriaan

   

Hän loihti meille herkulliset ainekset hampurilaisia varten.

Mukava ilta saariston hiljaisuudessa.

 

Upeita kasveja!

 

 Jättilumme

Meillä kävi oikein hyvä onni, kun  saimme keskustella erään (en valitettavasti tiedä hänen nimeään) puutarhurin kanssa…

”Biodiversiteettikriisin näkökulmasta tutustutaan Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kevään erikoisnäyttelyihin, joiden teemoina
ovat sammakot ja sumumetsien orkideat. Sammakkoeläimet ovat eliöryhmä,
jonka lajeista suuri osa on vaarassa kuolla sukupuuttoon seuraavien
vuosien aikana.

Orkideanäyttely puolestaan johdattaa vierailijan Andien
uhanalaisiin sumumetsiin, joita uhkaavat puunhakkuut ja laittomat
huumeviljelmät.”

…varsinkin Orkideoista.

Kiitokset hänelle!

Kuivan etupihan toimivan kukkapenkin esimerkki

KT 54:ltä etelään

  

 

  

Ajoimme maanantaina hiukan erillaista reittiä kohti Turkua.
Hienoja maisemia ja mukavaa tietä. Maisemat olivat välillä, kuin kopioita saksalaisesta maaseututiestä.
 

Hämeen Härkätie seuraa Turusta lähdettäessä vanhastaan
tiheästi asuttuja jokilaaksoja aina Somerolle saakka, jonka jälkeen tie
kulkee suurelta osin harvaanasuttujen metsäseutujen halki Hämeenlinnaan
saakka. Metsäisillä takamailla kulkeva tielinjaus on oiva näyte
alkukantaisena säilynyttä härkätietä, joka luontevasti asettuu maastoon
ja sen muotoihin. Hämeen Härkätie on säilynyt varsin hyvin, vaikka sitä
onkin aikojen muuttuessa päällystetty ja paikoin oiottukin. Linjauksena
Härkätie on tuhoutunut täysin vain Turussa, Liedossa ja Rengossa, jossa
tie on osittain jäänyt valtatien 10 alle.

  

Turun hevostorin liepeiltä alkanut Härkätie seuraa Turussa ja
Liedossa Aurajokea. Härkätien alkuosa on pääosin jäänyt valtatie 10
alle. Ainoastaan Liedon Vanhanlinnan kohdalla on säilynyt jokilaaksossa
edustava peltomaiseman, linnavuoren, Härkätien ja Loukinaisten
kivisillan muodostama kulttuurimaisema. Vanhalinnan jälkeen Härkätie
seuraa Liedon halki virtaavaa Savijokea. Tarvasjoen kunnasta eteenpäin
Härkätien tielinjaus on säilynyt. Tie seuraa tiiviisti Paimiojoen
pohjoisrannan vartta Marttilan ja Kosken halki aina Somerolle asti.
Somerolla tie kääntyy Paimiojoen järviosuuden jälkeen koilliseen
seuraamaan Pajulanjoen vartta.

  

Tarvasjoen Paimiojoen ja Tarvasjoen risteykseen syntyneen
kulttuurimaiseman muodostavat harjanteella sijaitseva kirkko vuodelta
1779, Härkätien varrelle vanhalle pappilan paikalle rakennettu
seurakuntatalo sekä rantapellon kumparella sijaitseva tiiviisti
rakennettu vanha Euran kylätontti. Marttilan vanhan emäpitäjän kirkko
vuodelta 1765 ja pappila sijaitsevat taajaman keskellä. Koskella
Härkätie kulkee läpi kirkonkylän taajaman. Kosken kappelin hautausmaalla
on säilynyt 1777 rakennettu kellotapuli.

  

Tammelassa tie kulkee asumatonta metsätaivalta, jonka katkaisevat
vain Letkun ja Portaan kylät. Härkätien perinteinen linjaus onkin
säilynyt parhaiten Someron kunnanrajan ja Portaan välisellä
tieosuudella. Saaren kartanoon kuuluvan Kivilammin torpan pihapiiri on
säilynyt hyvin. Portaan kylä on syntynyt Hämeen Härkätien varrelle jo
varhaiskeskiajalla. Kylän itäpuolella tielinjaa on oikaistu monin
paikoin. (RKY Museovirasto)

  

Härkätie

 

Tarkenee!

  

 

Pieniä, mutta makeita!

 

En kyllä muista, että milloin oltaisiin pakastemarjat ostettu vasta heinäkuun puolivälissä.

Ässä toi kauppareissulta kaksi 5kg:n laatikkoa mansikoita (a´29€).
Kylmän jakson jälkeen mansikat olivat melko pieniä, mutta hirmuisen hyviä!

Tekeekö kesä paluuta?

Kyyvesi vain 16*C!

 

Klo 17:57 – ehdimme!

Enonkoskelta ”talla tiskissä” Kerimäelle.

 

  

Kerimäen kirkko on maailman suurin puukirkko. Kirkossa on yli
puolitoista kilometriä penkkejä, joilta löytyy istumapaikkoja yli 3 000.
Seisomapaikkoineen kirkkoon mahtuu noin 5 000 ihmistä. Vuonna 1844
kirkon piirustukset laatineen arkkitehti Anders Granstedtin tavoitteena
oli, että puolet pitäjän asukkaista mahtuisi kerralla kirkkoon.

 
Wikipediasta lisää

 

Paras paikka talvipakkasilla

  

445km:n retkipäivä päättyi n. klo 20:00 kotipihaan.
SAVille kiitokset matkaseurasta!

Vanha jaksaa vielä

 

   

Normal
0

21

false
false
false

FI
X-NONE
X-NONE

/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:”Normaali taulukko”;
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:””;
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin-top:0cm;
mso-para-margin-right:0cm;
mso-para-margin-bottom:8.0pt;
mso-para-margin-left:0cm;
line-height:107%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:”Calibri”,sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:”Times New Roman”;
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}

 

  

 

 

   Uuden sillan alapuolella oli kalastaja

  

Sade alkoi n. 50m ennen kuin ehdimme autoon.

Käsityön mestareiden taidonnäytteitä

  

 
13 hiekkataiteilijaa saapui hiekkakunnan keskustaan ja työsti noin 5 m3
hiekkakasasta taideteoksen, jonka aiheena on ”Kesätanssi Enonkoskella”.
Siten kunnan tori saa jälleen uudet taideteokset, joita voi ihailla
koko kesän ja aina jouluun saakka.

Upeita teoksia!

  

Ruoka-aikaan.

 Sattuipa sopivasti.
Olimme rannassa tasan 16:45

Normal
0

21

false
false
false

FI
X-NONE
X-NONE

/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:”Normaali taulukko”;
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:””;
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin-top:0cm;
mso-para-margin-right:0cm;
mso-para-margin-bottom:8.0pt;
mso-para-margin-left:0cm;
line-height:107%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:”Calibri”,sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:”Times New Roman”;
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}

Tämä olikin sitten meidän viimeinen käymätön lossi Itä-Suomessa.

Löytyy Pääskyvuorelta!

Komea, joskin jo hieman huojuva ja notkuva, Pääskyvuoren näkötorni!

 Näköalat eivät ole vuosien varrella huonontuneet.
Vihreää kultaa silmän kantamattomiin.
 

Vieläköhän tänne vielä joskus tulisi kurvailemaan talviaikaan?
 

Kermankeidas pelasti meidät nälkäkuolemalta.

Pöytään kannettiin Muikkuja, lohta ja lihapullia.

Kaikki maistuivat!

Homma isollaan!

Valamon uusi portti

   

Ortodoksinen kirkkorakennus rakennetaan aina itä-länsisuuntaan siten,
että alttarihuone on kirkon itäpäässä. Kirkon eteinen kuvaa katuvaa
maailmaa, kirkkosali maanpäällistä taistelevaa seurakuntaa ja
alttarihuone riemuitsevaa seurakuntaa ja tulevaa maailmaa eli Jumalan
valtakuntaa, jonne taistelevan seurakunnan jäsenet ovat matkalla.
  

Alttarihuoneen yhdistää kirkkosaliin ikonostaasiksi kutsuttu
kuvaseinä. Kaikki ortodoksiset kirkot pyritään rakentamaan, sisustamaan
ja koristamaan mahdollisimman kauniiksi, koska kirkko on ikään kuin
maanpäällinen taivas. Valamon luostarissa tämä näkyy erityisen selvästi
kirkollisten juhlien aikaan, jolloin kirkkosalia koristavat esimerkiksi
runsaat kukka-asetelmat. (sivut)

***

Kirkkokäynnin jälkeen vuorossa oli myymälä. Sieltä ostimme jälkiruokaviiniä ja myös Valamon Vaeltajaa. Samalla päättyi minun uskomukseni munkkien vaatimattomuuteen…

Kovin on kaupallista ja esim. Lintulan ilmapiiristä ei tällä mäellä ole yhtään mitään jäljellä.

Aika hyvin mureni omat mielikuvani paikasta heti ensimmäisellä kerralla.