Puistokadun pizza ja… vei taas näläntunteen A4-kokoisen annoksensa ansiosta. Huippupaikka!
Ajoimme Ideaparkin Partioaitan kautta. Veimme sinne kodittomille järjestettyyn keräykseen ylimääräisiä talvitakkeja, joita oli roikkunut hengareilla jo pidemmän aikaa. Tuula ja Timppa olivat sattumalta alueella just samaan aikaan syömässä, joten näimme samalla heidät kahvittelun merkeissä. Olihan paikalla myös kummityttönenkin, mutta työn touhussa!
Matkalla vertailimme taas kahden pääoperaattorin verkkoja.
Tab (Telia) 0 Känny (Elisa) 1
Turkuun ehdimme hyvissä ajoin noin klo 21:00.
Ilma tuntui oudon lämpimältä, vaikka Mauri-myrsky alkoi kohottamaan voimiaan. Hieman ennen keskiyötä mitattiin jo 22,7*C, joka on syyskuun 21. päivä, ja yöaikaan jokseenkin harvinaista.
Laitahyökkääjä Iikka Kangasniemen CHL-pelit sujuivat
hivenen vaisusti, kuten muillakin IFK:n pelaajilla, mutta Liigakauden
käynnistyttyä punavalo on palanut. IFK aloitti liigakauden kahdella
vieraspelillä, joista on tullut yhtä monta jatkoaikavoittoa. Ja kaikissa
ratkaisumaaleissa Kangasniemellä on ollut näppinsä pelissä.
Jyväskylässä Kangasniemi tasoitti pelin kolmannen erän lopulla
3-3:een ja syötti voittomaalin, tänään Mikkelissä Kangasniemi syötti
4-4-tasoitusmaalin ja teki jatkoajalla voitto-osuman. Kahden matsin
saldo on 2+2 ja sillä irtoaa seuraavaan peliin kultakypärä.
Mikkelin matsi ei ollut mitään puolustuksen juhlaa ja peli oli
molemmille maalivahdeille suunnilleen pahin mahdollinen. Jukurit ampui Atte Engrenin
vartioimaa maalia kohti koko pelissä vain 13 laukausta ja pitkien
hiljaisten hetkien jälkeen vetoja tuli usein lähietäisyydeltä. Voitto
oli kuitenkin tärkein ja IFK:lla on nyt kahden pelin jälkeen neljä
sarjapistettä. Alkukauden vieraspelit jatkuvat tiistaina, kun IFK pelaa
Sportia vastaan Vaasassa.
Illan toinen IFK-sankari oli Lucas Lessio, joka teki kaksi maalia. Koko sarjan todennäköisesti nopein luistelija ehti tonteille ja teki 1-1- ja 3-3-tasoitusmaalit.
Jukurit toivotti IFK:n kannattajat todella tyylikkäästi
tervetulleeksi matsiin. Bättre Folk -sisäänkäynnillä oli punainen matto
ja juomatarjoilu. Lopulta myös IFK hoiti värikkäiden vaiheiden jälkeen
pinnat Stadiin, joten kannattajilla oli varmasti mukava reissu
Mikkeliin.
Alkusyksyn aikana ovat monet urheiluhullun Suomen F1- ja Kimi-fanit repineet pelihousujaan ja olleet epätoivoisia Räikkösen sopimuksen ja ajojen loppumisesta, ja seuranneesta epätietoisuudesta!
Tämä tuli ensin:
Hetki ennen CMoren sopimusten lopettamisia saapui kuitenkin Kimin Instagram julkaisu;
Kimi Räikkönen to race for the Alfa Romeo Sauber F1 Team from 2019
11 September 2018
The Alfa Romeo Sauber F1 Team is delighted to
announce that Kimi Räikkönen will join the team from 2019. The 2007
Formula One World Champion has signed for the next two seasons.
In his career, Kimi Räikkönen has secured 20 Grands Prix wins and 100
podiums, making him one of the most highly regarded drivers in the
history of the sport. The Alfa Romeo Sauber F1 Team looks forward to the
arrival of the Finnish driver, with whom the team shares the common
goal of achieving ambitious results.
Frédéric Vasseur, CEO of Sauber Motorsport and Team Principal of the Alfa Romeo Sauber F1 Team:
“Signing Kimi Räikkönen as our driver represents an important
pillar of our project, and brings us closer to our target of making
significant progress as a team in the near future. Kimi’s undoubted
talent and immense experience in Formula One will not only contribute to
the development of our car, but will also accelerate the growth and
development of our team as a whole. Together, we will start the 2019
season with a strong foundation, driven by the determination to fight
for results that count.”
******************************************
Tämä on meille F1-seuraajille loistava uutinen! Ainakin kaksi vuotta saadaan vielä seurata lajia.
Olen tällä päivämäärällä lopettanut
aktiivisen jääurheilu-urani, noin klo 14;20. Päätös oli jo ollut pitkään
mielessä, mutta äärimmäisen vaikea tehdä. Tähän suureen pohtimistyöhön
ja asioiden hyväksymiseen kului aikaa lopulta noin 15 vuotta.
Itseasiassa jo eilen olin asiasta aivan varma, kun löysin taas
Tackla-varustelaukkuni varaston öljysäiliön päältä. Se tuttu tuoksu voittaa
kuvitellun öljykärynkin!
Luovutin ison varustekassini sisältöineen naapurini haltuun. Saatesanani
menivät jotenkin niin, että ”urani on nyt lopullisesti ohi, mutta
kassia ei kannattane avata”.
Hän oli juuri itse viemässä joitain omia
tavaroitaan samaan osoitteeseen, siis jätelavalle, eli pääsivät ”samaa
matkaa”. Kiitos!
Olo on nyt kevyt. Mulla oli loistava ura!
Tai no, mulla oli ura.
Vanha viikattu pelipaitani nousee kattoon syysloman alkajaiseksi
viikolla 42. Juhlistan tapahtumaa lasillisella konjamiinia ja nitomalla
paidan varastonkattoon.
T: Aktiivijääurheilueläkeläinen
Luistimet, kypärä ja maila odottavat tulevaa talvea huippukunnossa!
Saimme varattua liput C3-katsomosta, eli lähes parhailta paikoilta.
Matkaan lähti koko meidän ”punainen perhe”.
Ajoimme ihan vaihtelun kannalta Kouvolan kautta. Kouvolassa vierailimme herkuttelemassa tutulla TV-grillillä ja sieltä jatkoimme kohti Vantaan Tammistoa. Matkalla autonmittarit näyttivät meille vielä ”kesän” viimeisiä hellelukemia mittarin kohotessa jopa +26*C:een! Tammistossa yritin etsiä fillariin laitettavaa taskulampunpidikettä. Eipä löytynyt.
Ässä kuitenkin löysi, siis toteutti aikeensa pitkäaikaisen harkinnan jälkeen, eli lunasti Ryan O’Connorin GameWorn pelipaidan #24 HIFK-fanikaupasta Paidassa on Playoffs-ompeleet paikalla, se on viime kevään 6:nesta välieräpelistä Kärppiä vastaan. (0+1)
Nordiksen käytävälattiat kiiltelivät puhtautta ja Tychy-fanijoukko piti huolta kunnon metelistä. Ainoan mokan faniporukka onnistui tekemään laulaessaan Maamme-laulun päälle. Pelin loppuun asti hienoa kannustusta molemmilta faniryhmiltä!
Perjantainen iltapäivä ja ilta meni kalastaen. Kyyvesi oli alkuun hiukan kitsaalla päällä, mutta kyllä sieltä soppakalat olisi helposti noussut. Kuhasaalis oli kovin alamittainen, joten päästelimme niitä vielä muutamaksi vuodeksi kasvamaan. Ahven söi kiitettävästi.
Pientä kyllä riittää, mutta missä isot oikein luuraavat!?
Tässä alkaa illan makoisimmat hetket.
Huomenta! Se on sitten syyskuu!
Aamutoimet tehty ja suuntasimme heti isommille vesille sumun sekaan.
Selällä oli aamusumussa hyvin hiljaista muiden veneilijöiden ja kalastuksen osalta.
Palasimme kotilahdelle. Kaloja alkoi esiintyä ja tarttua aamupäivän ja päivän aikana yhä paremmin.
Hauki- ja ahventärppejä oli nyt vilkkaammin.
Valitsimme lopulta tämän yksilön Anopille tuliaisiksi.
Kalaboksin jäiden seasta kaivoin huurteisen pullon olutta! Nykyään tämä nollanolla oluen nautiskelu ei olekaan enää niin ihmeellistä. Ainoa ihmeellisyys on, että miksi tämä nollanolla on kalliimpaa, kuin keskiolut?
Timppa ja Tuula tulivat pikavisiitille ja suuntasimme tietenkin suoraan mökille kalahommiin. Nälkäistä ahventa oli päivällä liikkeellä ihan kiitettävästi. Pilkillä olisi voinut ”tyhjentää” koko lahden syönti oli niin hyvä! Olen tänä kesänä löytänyt lähes varman ahvenvaapun Kyyvedelle. Sen verran voin vihjata, että kyseessä on UL-vaappu. Uistelemalla nostimme kyytiin useita hyvänkokoisia yksilöitä. Joskus hieman ennen kahdeksaa alkoi kuhia kiinnostamaan vieheiden liikkeet. Tavoitteenamme oli 3-4 kalaa, ja lopulta kolme noin 1,5kg kalaa otimme mukaan. Huomionarvoista on, että samaten kolmesti jäi painava kuha voittajaksi.
Punaviolettisävyt jäivät iltapilvistä tällä kertaa puuttumaan, mutta nämä viimeisen kolmekymppispäivän pilvet olivat kyllä komeat näinkin.
Ja siinähän ne kuhafileet kypsyvät paksussa kermassa. NAM!
Täysikokoisena iso kotilo. Kuori on
pohjaväriltään tumman- tai punertavanruskea ja siinä on kellertäviä
epäsäännöllisiä laikkuja. Kuoren väri voi vaihdella suuresti jopa saman
puutarhan eri yksilöillä. Kuoressa on 5-6 melko pyöristynyttä
kierrettä, kuoren kärki on kartiomainen. Kuoren alapuolella ei ole
napaa. Kuoren suuaukossa on selvä huuli.
Lehtokotiloa ei pidä sekoittaa hyvin samannäköiseen pensaskotiloon tai
muihin tarhakotiloihin. Aikuistuminen kestää noin kaksi vuotta.
Täysikokoisena pallomainen, korkeus 10-22 mm, leveys 14-28 mm.
Elinympäristö ja elämäntavat
Lehtokotilo
viihtyy lehtomaisissa ympäristöissä, jossa on runsas kasvillisuus. Ne
suosivat ravinteikkaita kasveja. Kasvien korkea typpi- ja
kalsiumpitoisuus edesauttavat kuoren kasvamisessa ja nopeassa
lisääntymisessä. Niille kelpaavat etenkin nokkoset, nauhukset,
kuunliljat ja monet vihannekset.
Milloin voi havaita
Kotilot
ovat liikkeellä öisin, keväästä alkusyksyyn. Kotilo talvehtii karikkeen
suojassa. Kotilo munii loppukesällä karikkeen sekaan.
Merkitys puutarhassa
Haitallinen. Keväällä aloitettu kotiloiden kerääminen tuottaa parhaan
tuloksen, koska eivät ole ehtineet vielä munia. Koivutisleen on
havaittu toimivan esteenä kotiloiden etenemiselle. Rautafosfaattia
sisältävät rakeet on hyväksytty kotiloiden torjunta-aineeksi.
Kasvivalinnoilla ja kasvien tiheydellä voi vaikuttaa kotiloiden määrään.
Kotiloilla on paljon luontaisia vihollisia. Linnut ja monet
kovakuoriaiset syövät niitä. (Ötökkätieto)
Nokka ylös, ja matka kohti ”tuntematonta” on jo hyvässä vauhdissa.
Anteeksi nyt kauheasti, mutta tässä kuva kolmesta autosta, jotka ovat mielikuvituksellisesti sijoiteltu viiteen ruutuun. Jotenkin tässä ei nyt oikein voi muuta tehdä, kuin huokaista.
Värtsin kalasatama – kivenheiton päässä naapurista.
*******************************
No, Punkaharjulla tietenkin!
Upeuskerrointa riittää!
Tämäkin oli vielä käymätön, Kerimäen kirkko
Kerimäen kirkko on 1642 perustetun evankelis-luterilaisen seurakunnan
neljäs tai viides kirkko. Se on aikansa kirvesmiestaidon näyte.
Perimätiedon mukaan kirkkoa kutsuttiin Aabrahamin kirkoksi. Pohjakaava
edustaa sekä kaksoisristikirkon että keskeis- ja pitkäkirkon synteesiä.
Aikaisemmat kirkot sijaitsivat silloisen kirkonkylän, Kerimäenkylän
Kallunmäellä. Piirustukset uutta kirkkoa varten toimitti silloisen
rakennushallituksen arkkitehti Anders Fredrik Granstedt. Ne eivät
pitäjäläisiä tyydyttäneet, sillä suunnitelma oli laadittu vain 1500
henkeä varten. Pitäjän väkiluku oli yli 12 000 ja haluttiin kirkko,
johon mahtuisi puolet asukkaista kerralla. Granstedt laati 1844 uudet
piirustukset aikaisempia suurentaen. Rakennustyöt aloitettiin samana
vuonna.
Kirkon urakoitsijana toimi rakennusmestari A.M. Tolpo,
jonka kuoltua hänen poikansa Theodor Tolpo vei hankkeen loppuun. Kirkko
valmistui 25.9.1847, ja Porvoon hiippakunnan piispa C.G. Ottelin vihki
sen jumalanpalvelushuoneeksi helluntaina 11.6.1848.
Kerimäen
kirkko on kristikunnan suurin puukirkko ja Suomen suurin kirkkotila. Sen
pituus on 45 metriä, leveys 42 m ja korkeus kuvun kohdalla 27 m, ristin
huippuun 37 m. Penkkien yhteen laskettu pituus on noin 1670 m ja
istumapaikkoja löytyy yli 3000 hengelle. Seisomapaikkoineen kirkkoon
mahtuu noin 5000 henkeä.
Aleksandra Såltinin 1890 maalaaman alttaritaulun aiheena on raamatunkohta
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon”,
Matt. 11:28.
Se on ollut seurakunnan tunnuslausena ja samalla Raamatun sanalla messussa kutsutaan ehtoolliselle.
Kangasalan Urkutehtaan valmistamat 20-äänikertaiset urut asennettiin
1894. Kirkossa on 1882 hankittu kristallikruunu ja 1911 Josef Stenbäckin
suunnittelemat viisi kynttiläkruunua. Kirkkoa ei voi lämmittää, joskin
sinne asennettiin 1915 kahdeksan kamiinaa, joita viimeksi lämmitettiin
1940-luvun lopulla. Jäljellä on vielä neljä kamiinaa.
Kirkkoa
on korjattu vuosina 1972–1975, jolloin se maalattiin sekä ulkoa että
sisältä. Seuraava ulkomaalus toteutettiin 1988-89. Viimeksi kirkko ja
kellotapuli maalattiin ulkopuolelta 2009. Maalaus tehtiin käsin ja
maalia kului noin 4000 litraa. Kustannukset olivat noin 750.000 euroa.
Kirkkohallitus ja TE-keskus tukivat hanketta ja lahjoitusvaroja saatiin
noin 72.000 euroa. Kerimäen seurakunnan osuudeksi kustannuksista jäi
noin 180.000 euroa, joka katettiin metsänmyyntituloilla.
Kirkko toimii kesäkirkkona, jolloin se palvelee jumalanpalvelusten ja
monien muiden tilaisuuksien näyttämönä. Joka kesä siihen tutustuu noin
20.000 turistia eri puolilta maailmaa. Jouluaamuna seurakunta kokoontuu
kylmään, mutta lämmintunnelmaiseen, satojen kynttilöiden valaisemaan
kirkkoon. Vuosina 2014-2017 Savonlinnan oopperajuhlat palasivat
maailmaan suurimpaan puukirkkoon ja toteuttivat molempina kesinä yhden
suuren konsertin.
Kirkon vihkimisestä tulee 11.6.2018 170 vuotta.
Ison kirkon jatkeeksi rakennettiin 1932 pieni kirkko talvikirkoksi
sakaristoa suurentamalla. Samalle paikalle valmistui 1953 kokonaan uusi
”talvikirkko” kylmän vuodenajan jumalanpalvelushuoneeksi. Nykyisen
asunsa se sai 1997 peruskorjauksessa.
Kirkonkellot
Iso kello on valettu 1884 Osbergin tehtaassa Helsingissä. Se painaa 600 kg ja on halkaisijaltaan 90 cm. Tekstissä lukee Soittakaamme Herralle. Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha, ihmisille hyvä tahto. Kerimäen seurakunta 1884.
Pieni kello on valettu 1684, GW Tinis Tukholma, XZ. Jakob Birman. Se painaa 400 kg ja on halkaisijaltaan 64 cm.
Kellotapuli
rakennettiin samaan aikaan kuin kirkkokin. Kellotornin korkeus maasta
on 42 metriä. Siinä on kaksi kirkonkelloa, pieni vuodelta 1684 ja suuri
vuodelta 1884. (Savonlinnan SRK)
Kirkkokuvassa pitäisia AINA muistaa olla huolellinen,
eli pitää huoli siitä, että myös RISTI tulee kuvaan!
Lattiatasolle mahtuu istumaan n. 2000 kuulijaa.
Kirkko on sisältä aivan valtava!
Korkeus on riittävä
Parvia on kahdessa tasossa
Puhtaudestaan kuuluisaa Puruvettä.
*******************************
Iltasyöminen hoidettiin jo ”melkein kotona” Savonlinnassa. A-Grillillä täytimme vatsat ”Grillit huurussa” -teeman mukaan.
Lörtsy Kaksi siivua balkanmakkaraa Kokolihapihvi paistettu kananmuna +
Aamulla suhteellisen varhain kahvia nassuun ja liikkeelle.
Houtskarin lossille oli kertynyt jo useita autoja, vaikka lossin lähtöön oli aikaa vielä reipas puolituntinen. Jonottamassa oli myös italialainen fillariporukka. Ikinuoria polkijoita seuramatkalla 2-30 henkilöä. Lauttarannassa on hyvät opasteet eri saariin menijöille.
Kävimme kääntymässä Mossala Sundin rannalla ja, kun lossijonoa oli, emme viitsineet enää ajella eteenpäin. Kurvasimme auton ympäri ja kohti Houtskarin kirkkoa.
Nauvon merenkulkutalon näyttely esittelee paikkakunnan ylväitä
merenkulkuperinteitä 1800-luvun alusta tähän päivään asti. Maamme
merenkulun painopiste oli 1800-luvun puolivälistä lähtien Turunmaan
saaristossa, ja koko pitäjä aina säätyläisistä torppareihin oli
osallisena vilkkaassa merenkulussa. Näyttely kertoo sanoin ja kuvin
laivanrakennuksesta, aluksista, varustamoista ja miehistöistä.
Olavi-kultti levisi sekä alueellisesti että sosiaalisesti kansan eri
kerroksiin. Hänen opetettiin suojelevan erityisesti hallitsevaa
poliittista eliittiä ja sen sotajoukkoja, maanviljelijöitä ja
kauppiaita.