Taas voisi mainita, että tiet ja maisemat…

No, ovat mykistävät!

Ensiksi onneksi väärä reittivalinta, mutta sitten löytyikin se oikea!

”Väärältä tieltä” löytyi tälläinen helmi!

Seuraavaksi ollaankin jo huipulla, ikuisen jään äärellä. Kauhistuttava tie, upeat maisemat!!

Meidän huoneistohotelli. Jälleen kerran maistuva aamupala.

Pitkä ajopäivä se vaan jatkuu.

Stelviosta laaksoon ruokakauppaan. Uusia vuorien ylityksiä, mahtavia maisemia ja sitä hemmetin siestaa, jota emme älynneet noteerata ollenkaan. Iltapäivän ruokailu venyi, venyi, venyi, ve…

Välistä jä muutama tärkeä tunnelmakuva.

Timmelin laskun jälkeen kohti Italian laaksomaita ja sitten taas kiipeilemään!

Sen verran piipahdimme myös Sveitsissä, että saimme puhelilaskuihin hieman painoa.

Tänään, reissun yksi pääkohteista!

Vuorilla ekat saavat parhaat maisemat!? Pitkä vuoripäivä edessä. Matkaan!

Täytyy myöntää, että noi syvät ojat tuntuivat kuskista välillä jopa kauhistuttavilta!

Pävän päätteeksi suuntasimme kohti etelää ja Itävaltaan, Hochgurgliin.

Mäkiviikon mäkimonttu ja huippu, lisäksi pyörähdys lentomäellä.

Äsken maisteltiin vuoria ja sen rinteitä, niin nyt sukelletaan ”sisään”!

Matka jatkui kohti länttä ns. pellonreunaa pitkin kurvaillessa. Kohta..

Kalliorotkoreitti on mukavan haasteinen kapea polku. Yhteismatkaa n. 2,5km. Korkeuseroa n. 85m.

Ja sitten hopi-hopi loikalla kohti täpötäyttä parkkipaikkaa ja aiton takaluukkua. Koneet esiin, ja seuraamaan ja kuuntelemaan HIFKn uusien pelaajien julkistamistilaisuutta!

Herkullisen aamupalan jälkeen suuntasimme kohti satukirjojen ja elokuvien maailmaa, Prinsessa Ruususen linnaa!

Ihan ensikisi piti etsiä tie linnan P-paikalle. Muutaman mutkan jälkeen se löytyikin. Vanhasta muistista yritin ohjailla suoraa linnalle, mutta ”virkamiehet” olivat vähän erimieltä. Parkki löydettiin ja sieltä hyppäsimme bussin kyytiin. Reissu ylös linnalle oli jo kokemus, jossa epämiellyttävyysaste oli saatu jo hyvin lähelle! 😅

Valtavan kauhistuttavan upeaa aluetta koimme vielä metsäpolun ja SEn korkean sillan vältyksellä. Mikat taisivat olla rohkeita, mutta me muut kaksi vähemmän rohkeita. Hurjaa!

Rohkeasti kohti uusia kokemuksia!

Okei, nuoriso meni kelkoilla, ja me kokeneemmat nautittiin kahvit ja maisemista!

Meillä oli hiukan huonoa tuuria pilvisyyden kanssa, mutta idea kävi selväksi. Olimme korkealla ja välillä näimme hetken upeaa laaksoa. Kameroihin tarttuivat hämyisämmät maisemat.

Yö nukuttu hyvin ja hotellin hienostunut aamupala nautittu huolella. Liikkeelle!

Suvivirsi kaikui vielä kouluissa, ylioppilaat pistivät hattua päähän, mutta me olimme jo matkalla kohti lentokenttää!

Yläkerran parvekkeelta löytyi ikkunauhri. Valitettavasti. Tämä saattaa olla ihan ensimmäinen kerta, kun tapaan käen ”livenä”.

Kaunis lintu pääsi takapihan takamaastoon.

Timppa ja Tuula tulivat tietenkin mukaan kevään, perinteiselle, ekalle kalareissulle!

Hiljaiseloa on riittänyt jo liiankin kauan, ja nyt alkoi tulla jo pieni paniikki, että miten mä vanhat jutut muistan, jos en niitä minnekään kirjoittele!?

Iphonelle ei vaan taida olla kunnollista kännysovellusta?

Miten tässä liitetään kuva?

Ihan ekaa kertaa olin paikalla katsomassa alkukantaista hienoa urheilua. Nämä ovat kovia ukkoja, herrasmiesmeiningillä!

Tiesimme, että kohteessa saattaa vielä olla lunta, mutta emme arvanneet siellä olevan vielä ihan talvi. Pieni lenkki riitti vallan mainiosti ja samalla saatiin sellainen hyvä lihaksia herättänyt nuljuava kuntopiiri. Kuivan kelin uusinta tehdään, kunhan se on mahdollista.

Nokia Areena ekaa kertaa ja pronssimatsi

Ilves – HIFK

Ei jäänyt hymyä huulille, vaikka kultainen ananas sieltä saatiinkin. Turpiin tuli. Taas.

Tuula ja Timppa saapuivat jo perinteikkäälle pilkkireissulle Kyyvedelle! Keli oli aamulla varsin viileä, mutta iltapäivään mennessä läpötila oli kivunnut jo varsin mukavasti!

Uusi pilkkikaiku olisi tarvinnut käyttöohjeet mukaan. Kotona ne eivät paljoa auttaneet. Kalaa kyllä tuli ihan tarpeeksi.

Lentokentän ladut olivat vielä varhain aamulla hiihtokunnossa.

Kevään viimeiset alamäet huippu olosuhteissa!

Täytyy vielä mainita, että..

Heitin kunnon ”lipat” mennessäni ostamaan lippuja. Sisäänkäynnin eteen oli muodostunut sulavedestä jäätä ja varovaisuudesta huolimatta maan vetovoima yllätti. Rinteen isännän huolenpito lämmitti mieltä. Heti tiedusteltiin vointiani ja vielä päiväkahvien aikana uudestaan. Tämä osoittaa loistavaa vastuullisuutta!

Kaikki kunnossa. Kiitos!

Laskettelukausi alkaa meiltä olemaan jo lähellä päätöstä, niin päätimme suunnata Tahkolle! Meillä oli yksi käyttämätön hotellilahjakortti, joten yöpyminen lähempänä, Scandic Kuopiossa, oli houkutteleva vaihtoehto!

Kiva paikka!

04.-07.01.2023

Siellä oli ihan pakkaskeli!

Mukavaa lähteä työpäivän jälkeen kotia kohti näistä maisemista!