Suomen makeimmassa paikassa sijaitsee Uudenmaan korkein kohta, Loukkumäki. Ukon, Tuijan ja Mikin opastuksella meille selvisi, että…

…luontopolkujen opastukset ovat täälläkin ”vähän vaiheessa”. Kyltti oli, mutta olimme juuri tulleet metsäautotietä pitkin tuolta oikealta, eikä siellä ollut mitään vinkkiä Loukkumäestä. Kyltti oli ”vähän” epäilyttävästi nostettuna maasta nojaamaan mäntyä vasten. Mistähän se oli siihen siirretty? Tästä opasteesta puuttuu n. 500 metrin päästä vasemmalta löytyvä Helvetinhauta. Mielenkiintoinen nimi syvälle supalle. Mitähän tuon nimen keksineelle isännälle on aikoinaan paikalla tapahtunut?
 

Loukkumäen polku löytyi lopulta viitan osoittamasta suunnasta, kun osasimme sitä etsiä. Opaskylttiä ei siinä kuitenkaan ollut. Korkeimmalla kohdalla oleva vanha kolmiomittaustorni oli jo niin laho, ettei sinne ollut mitään asiaa. Sääli, koska sieltä avautuva maisema olisi kyllä kiinnostanut.

 Loukkumäki ei erotu luonnossa juuri ollenkaan, koska ympäröivä maasto on hyvin metsäistä, näin varsinainen näköala ja maisemaelämys jää kokematta. Patikointireissu oli kuitenkin hyvä ja karttasuunnistus maistui.