Meillä oli tänään hieman (eli ihan täysin) erilainen koulutuspäivä, joihin olen aikaisemmin osallistunut.
Koko päivä oli erilaisia liikkumistehtäviä ja pelejä.
Koko päivä oli erilaisia liikkumistehtäviä ja pelejä.
Mukava uusi kokemus itselle, kun pääsin kokeilemaan kirkkoveneellä soutamista ihan ensimmäistä kertaa ikinä! Täyteen veneeseen mahtuisi seitsemän paria, eli 14 soutajaa. Meitä ei veneessä ollut kuin kuusi ja ohjaaja, mutta vauhti oli suurempia ponnistelematta jopa yllättävän sujuvaa!
Rytmin on oltava kohdillaan, repiminen on turhaa jne jne.
Aika paljon pitäisi kuitenkin ihmeitä tapahtua, että hyppäisin sellaiseen paattiin, jolla soudettaisiin seuraavaksi joku 60km, niin kuin Sulkavalla.
Mutta kiva oli kokeilla!
Mökkiloki päivittyy 
Huh! Minulla on kanssa yksi kokemus kirkkoveneellä soutamisesta, mutta sen seurauksena päätin, että never again. Se oli tosi vaikeaa! Tietty ongelma oli varmaan se, että jouduin ihan kylmilteen soutukilpailuihin Naantalissa viitisen vuotta sitten, ja siellä piti tietty soutaa täysillä. Ja jos siinä yksi soutaja pysähtyy, niin toiset ”tulee päälle”… Uh, meinasi tulla paniikki kesken reissun. Ehkä jos saisi rauhallisessa tahdissa kokeilla, niin siitäkin lajista voisi löytää hauskuuden?!
TykkääTykkää
Oikeassa olet!Kilpailu ei varmasti ole se oikea/paras tapa opetella jotain uutta!Meille sattui ensiluokkainen ohjaaja, joka selitti alkuun ”kaiken”. siitä oli sitten helppo seurata soutaessaan hänen (perämiehenä) esimerkkiä. Ve-too-o. Seurailtiin perämiehen keinuntaa ja tahtiairoja, siis etummaista (perämiehestä ekaa) soutajaparia. Toi -o, on se pikkuinen tauko ennen uutta vetoa. Sitten, jos/kun meinaa seota vedoissa, niin airo vaan ylös, ja odottelee rauhassa sopivaa tahtia, jolloin olisi hyvä liittyä mukaan rytmiin. Kun tahti iskostui ajatukseen ja se soututahti vielä pysyi tasaisena, niin loppulenkillä oli aikaa jo katsella rantoja ja lintuja soutamisen ohessa.
TykkääTykkää