Kolin maisemilla

  
Aamulla, jo kasilta, suuntasimme autonnokan kohti pohjoista. 
Koli kutsui. Täällä oli pilvinen aamu, mutta parempaa oli luvassa, sillä jo Varkauden kohdilla pilvet hävisivät taivaalta, ja aurinko paistoi. Lämmintä oli sopivasti, +5*C, hieno ajokeli, ja tälle reissulle saimme myös pojankin mukaan! Kai tämän voisi laskea pieneksi iloiseksi ihmeeksi!?

Kolin tiellä oli liikennettä kolmetuntisen kurvailun jälkeen lupaavasti (huolestuttavasti). Ihmisiä oli pitkän pilvisemmän kauden jälkeen liikkeellä paljon. P-paikat pursuivat, mutta yhdelle autolle löytyi vielä paikka yläparkista ihan pienen maisemahissin vierestä.

Näillä ohjeilla et voi eksyä!

Hypättiin hissiin ja se kuljetti meidät ylös n. 100m, hotellin sisäänkäynnin tuntumaan. Ylhäällä on edellisen käynnin jälkeen (oliskos vajaa 20v?) tapahtunut paljon rakentamista. Muistikuvista ei tällä kertaa ollut mitään apua. Järkytyksestä toivuttuamme hiihtohissin kohdilta huokaistiin ensimmäiset VAU!:t. Uskomattoman kaunista! Eipä ihme, että Kolilta löytyy yksi kansallismaisemistamme!

 
Nurmeksen suuntaan
 
Uimaharjuun ja Ilomantsiin päin.
 
Ruskaa lähdettiin katsomaan, mutta ihan valmiina se ei Pielisen rantamilla vielä ollut. Eipä se oikeastaa haitannut, sillä matkan varrella näkyi mm. useita hienoja täysin keltaisia haapoja ja muita lehtipuita.
 
Koli-hotellin takaa löytyi (vielä vanhasta paikasta) vanha uhrihalkeama, johon jotkut kävijät ovat ainakin uhranneet aikaa hienoille kaiverruksilleen.
  
Kolilta poistuttua ajoimme vielä Räsävaaralla olevalle näkötornille. Kolin tieltä se on noin 3,2km:n päässä ja kävelymatkaa P-paikalta on 400m. 
 
 Tällainen historiallinen paikka löytyi polun varrelta.
 
 …vain 18m korkea.
 
 Komeat näköalat sieltä kuitenkin oli!

Ja sitten suunta Joensuuhun.
Hra H:lle näytimme Joensuun opiskeluaikojen nostalgiset kotipaikat Noljakasta ja tietenkin alkukodin Kanervalasta. Muutama muukin tärkeä paikka kierrettiin. Olipa tuo Joensuukin muuttunut paljon edellisestä käynnistä. Uutta rakennusta oli yliopistoalueella, ja myös urheilupuoleen ovat kaupunginisät panostaneet huikeita summia joensuulaisten iloksi. Keskustassa Joensuussakin kävellään nykymallin mukaan.

Punkaharjulle Pajarinhovin seisovanpöydän kautta. Härkäruoka maistui, mutta ”hovista” ei jäljellä ole muuta kuin nimi. Kaikenlaista muuta ”tivolia” kyllä löytyi. 

Punkaharjusta ei kyllä ole paljoa erikoista kerrottavaa. Hieno paikka, mutta vierailu- ja ihastelukohteena ehdottomasti kesäisemmän kelin aikaan. Matalalta paistanut aurinko vei parhaat näköalat mennessään. Kesällä tarvitsee käydä uudestaan esim. fillariretkeilemässä ja vierailla vaikkapa Lustossa, ja ehkä jopa Retretissä.
    

2 kommenttia artikkeliin ”Kolin maisemilla

  1. Voe vitsi, että mä haluaisin käydä tuolla uudelleen kanssa! Olikohan edellinen kerta meillä muuten sama – ainakin siitä on kaaaaaaaauan. 🙂 Mulla oli silloin musta farkkutakki. Heh.

    Tykkää

  2. Joo, mennään vaan! Ei noihin maisemiin varmastikaan kyllästy! Kävelyretkipäivä Kolin ympäristössä, ja sitten suuntaa noihin muihin ”virallisiin” maisemapaikkoihin ihastelemaan vaaramaisemäkyliä jne. Hienous ei Suomen luonnosta lopu kesken!

    Tykkää

Jätä kommentti