Juurelta, päältä ja sieltä toiselta puolelta!
Syysloman arkipäivät kuluteltiin uusia alueita ”valloitellen” Etelä-Saksassa, Itävallassa ja Italiassa. Maanantai, ensimmäinen matkapäivä, alkoi hyvin kahdella vaihdolla. Ensin vaihdoimme vuokra-automme pois, koska se haisi niin paljon sikarille, ettei sillä olisi voinut ajaa viittä päivää ilman päänsärkyä. (Hyundai i30 vaihtui BMW:ksi) Toinen vaihto jouduttiin tekemään hotellissa ihan samasta syystä. (Katutason huone muuttui kattohuoneistoksi) Voisikin leikkisästi verrata erääseen mainokseen; Vaihtamalla paranee!
Saksasta kohti Itävaltaa. Ensikatselmus Alppeihin.
Bergiselin mäkihyppytornin näköalatasanteelta, ihan hyppyrin huipulta, avautuu äärettömän hienot näkymät Innsbruckin kaupunkiin.
Brennerin solan ylitys Italiaan tehtiin talvisissa merkeissä. Tien korkein kohta meni noin 1400m:n korkeudessa ja Alpeille oli juuri satanut ensilumi. Lämpötila ”huipulla” oli pakkasella ja meillä tietysti kesärenkaat.
Italiasta kurvasimme Alppien yli vuoristotietä Garmisch-Partenkircheniin. Edellispäivän ja -yön lumisateet oli rullattu hienoiksi kasoiksi kyläteiden varrelle. Matkalla oli niitä melko jyrkkiä ja syviä ojia ja kurveja…
Meidän hieman vajaa mäkiviikko vei seuraavaksi toiseen kohteeseen, eli Garmisin hyppymonttuun, joka ei oikeasti kuitenkaan ollut mikään monttu. Tulevia mäkien tähtiä treenasi entisen Olympiamäen katsomossa.
Autobahnilla rikoimme yhden ”maagisen rajan” ihan luvallisesti. Taisipa se mittari koskettaa kerran tuota 220-lukemaa, mutta se oli eri päivänä.
Olipahan melkoinen paikka…
Olympiaparkin torni, 291m korkea. Emme menneet.
Salzburgin ostoskatu, Getreidegasse, ja sen länsipäätyä.
Kukahan mahtoi syntyä tässä osoitteessa?
Mäkiviikkomme kolmas alamäki, Bischofshofen, oli ”kauhean nousun” ja ”järkyttävän jyrkkien kurvien” takana.
Ajellessamme Itävallan kuuluisten hiihtokeskusten välillä, pääsimme taas nauttimaan vuoristoteistä ja vaarantunteesta osittain loskaisilla teillä. Jyrkin lasku nousu/lasku oli 17%, joka on ihan rehellisesti sanoen sellainen ns. talutettava nousu.
Auringonlaskua jossain Zell am Seen ja Kitzbühelin välisessä laaksossa.
Kotia kohti.
Itävallan kaupungit saivat ajattelemaan uusintakäyntiä, sitten joskus tulevaisuudessa!
Mökkiloki päivittyy 
Voihan Amadeus! Oli varmasti kaikin puolin päätähuimaava reissu. Onneks olkoon t. Kateellinen, mutta ruma.
TykkääTykkää
Jeps. Vihertyen katsellaan kuvia täälläkin. 😉
TykkääTykkää