Hiiri väärässä paikassa

Välikaton mellastaja jäi vihdoinkin kiinni!
Olimme jo aikaisemmin syksyllä kuulleet rapinaa välikatosta iltaisin ja miettineet, että kuinkahan, tai miten otuksen saisi sieltä pois mellastamasta. Välillä ääntä ei ole kuulunut, ja välillä taas sitten on. Tänä aamuna Herra H meni aamutoimilleen yläkerran siihen huoneeseen jossa kuninkaatkin käyvät yksin ja oli tarttumassa kylpytakkiinsa. Kappas! Otukset tuijottivat hetken toisiaan. Hiiri roikkui Herra H:n kylpytakissa, se tietenkin pomppasi karkuun ja juoksi johonkin nurkkaan piiloon. Herra H herätti apujoukkoja ja oli aika ottaa salibandymaila käyttöön. Suuri Hiirenmetsästys 2012 oli alkanut!
Lopputulos oli tietysti jo etukäteen selvä, enkä viitsi yksityiskohdista herkutella enempää. Voidaan sanoa, että metsästys päättyi hallittuun ilmaveiviin. Olen pahoillani.
   
Metsähiiri
  Metsähiiri kasvaa hiukan kotihiirtä isommaksi, yli kymmensenttiseksikin. Karvaton häntä on ruumiin mittainen. Korvat näyttävät isommilta kuin kotihiiren korvat, mutta metsähiiren paras tuntomerkki on tarkka väriraja selkäpuolen ruskean ja vatsapuolen valkoisen välillä. Tapaamispaikan perusteella lajia ei voi määritellä. Syksyisin myös metsähiiret usein pyrkivät asuntoihin. Metsähiiri on huima hyppelijä. Kykenee kuulemma metrin loikkaan. Se on myös mainio kiipeilijä. Asumus onkin usein linnunpöntössä. Metsähiiren jälki lumessa muistuttaa vähän pienoiskokoista oravan jälkeä. Etenkin isojen takajalkojen jäljissä näkyvät pitkien harottavien varpaiden painamat. Pitkä häntä jättää hankeen viirun. Metsähiiri on melko kaikkiruokainen. Kasvisravinto on pääosassa, mutta nälkää torjutaan myös hyönteisillä ja jopa raadoilla. Metsähiiri lisääntyy kaksi tai kolme kertaa kesässä. Kerrallaan voi syntyä jopa lähes kymmenen poikasta. (ksml)
  

2 kommenttia artikkeliin ”Hiiri väärässä paikassa

Jätä kommentti