HEIPÄ HEI!

 

Matkamme alkoi mukavasti ”vanhusten” saattamina. Kävimme Järvenpää/Tuusulassa Mankeli-ravintolassa syömässä oikein maistuvan kolmen ruokalajin lounaan. Seuraavaksi HelVantaalle parkkiin ja laukkujen luovutukseen. Näköalatasanteella seurailimme kentän elämää ja seikkailimme turvatarkastuksen läpi ”japalandiaan”. Pikku ostokset ja odottelemaan koneeseen pääsyä.

Kone oli aivan täysi. Kyytiläisiä oli monesta maasta, ja pienenä yllätyksenä täälläkin oli niitä hymyileviä parvi-ihmisiä japalandiasta. Tietenkin mukaan mahtui vielä kirkuvia pikkulapsia. Tiesin jo silloin, että tämä ei tule päättymään hyvin. Lento meni kuitenkin aika nopeasti… Saavuimme Muncheniin, ja en sitten löytänyt enää kameraani mistään. Uskoimme sen kuitenkin olevan  repussa rojujen seassa. Laukkuhihnan jälkeen etsimme, mutta eipä löytynyt vieläkään. Sitten ”laukkutädin” juttusille ja ilmoittelemaan, että kamera on pakosti jäänyt koneeseen. Aikaa meni ja tyttönen soitti sen 50 puhelua ja kävi vielä koneessa, mutta ei tiennyt mihin se on viety. Hän oli siis saanut tiedon, että se oli löydetty, mutta ei tiennyt (kukaan ei tiennyt) missä se nyt on. Hän kirjoitteli paperille, mistä pitäisi lähteä jatkokyselemään…

   

Menimme samalla loikalla lunastamaan vuokra-autoamme. TAAS tarjottiin jotain polkuautoa. Tällä kertaa se olisi ollut BMW114. Sanoin, että nou thanks. Mietitäänpä toista. Väänsin ja pyysin selityksiä. Tarjoa! Selittelin, että mm. että Suomessa ajelemme vuodet läpi 80km/h ja kun minä tulen Saksaan autobahneille, niin en todellakaan silloin aio ajella jollakin työnnettävällä kaupunkibemarilla. Vääntö jatkui. Eipä ukolla ollut, mutta pitkän pitkän vääntämisen jälkeen hän tarjosi Skoda Suberbia. Eikä olisi tarvinnut maksaa kuin toinen puolikas lisää vuokraan. Vääntö jatkui, ja lopulta, 45min myöhemmin, maksoin 20e päivässä enemmän ja autoksi vaihtui 3400km ajettu Audi A5 S-sarjan 3,0l Quatro diesel automaatti. Tätä EI tarvitse työntää Alpeilla, eikä Autobahnilla.

   

Kameraa käymme vielä aamulla tiedustelemassa kentän löytötavaroista ja toivottavasti menestyksellä.